Ystadin aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Liekö helle karkottanut rikollisen aineksen, sillä toden totta – ruumiita ei näy missään! Edes kunnon takaa-ajoa emme pääse todistamaan. Mutta paikka on silti oikea. Olemme Wallanderin kaupungissa.

Tänne asti päästäksemme olemme urheasti ylittäneet lautalla Pohjanlahden Turusta Tukholmaan ja kiemurrelleet autolla Ruotsin itärannikkoa pitkin kohti Skoonea. Ja vaiva on palkittu. Ystad on juuri niin ihana, kuin kaikki Wallanderinsa lukeneet tietävät! Ruotsin eteläkärki jopa yllättää. Ensikertalaisen mielikuvissa Skoone on avautunut yhtenä tasaisen keltaisena rypsipeltona, mutta mielikuva on vain osittain oikea. Suurimmalta osin Österlenin alue aivan maan kaakkoiskärjessä sekä muukin Skoone on hyvin polveilevaa maastoa. Kaunis miljöö kauhistuttaville rikoksille.

Luonnollisesti turistit ovat saaneet oman Wallander-opaskirjasensa. På svenska, engelska och tyska voi eksymättä löytää keskeiset Wallander-kohteet. Poliisitalo, Mariagatan, Hotel Continental, Stortorget… Lämmin yhteisöllisyyden tunne valtaa, kun kerta toisensa jälkeen törmäämme samoihin saksalaisiin aina uusissa kohteissa. Kaikilla oma Wallander-prosyyri kourassa ja sama toive mielessä: oi jospa kerran täällä Wallanderin nähdä vois…
Henning Mankellin huima suosio Saksassa paljastuu viimeistään siinä vaiheessa kun taistelemme saksalaisturistien kanssa Fridolfs Konditorin muutamista terassipaikoista. Tosifanin intuitiolla onnistun tietämättäni valitsemaan sen oikean, Wallanderin mukaan nimetyn leivoksen. Tähän eivät saksalaiset pysty!

Kaupungin ulkopuolella koluamme rantoja ja pikkukyliä. Nybrostrand. Täällä murhattiin joku. Ranta on tuttu myös uusista Wallander-filmeistä. Mossbystrand. Lisää ruumiita. Löderupissa taas asuu Wallanderin isä. Kåsebergan idyllisessä satamassa savustetaan urakalla kalaa. Kipuaminen ylös satamasta Hammarbackalle, Wallanderin ja monien muiden suosimalle piknikpaikalle kysyy kuntoa, mutta jälleen vaiva palkitaan. Näkymät Ales Stenarilta ovat illan hämärtyessä lumoavat. Entä mainitaanko Mankellin kirjoissa koskaan unikkopeltoja? En muista, mutta syytä olisi. Punaisena hehkuvat pellot ovat suomalaiselle eksoottinen kokemus. Eikä tämän pidemmälle tarvinnut tulla.

Pienen Vallebergan kylän kirkolle oli käydä huonosti Ennen routaa –elokuvassa, mutta helteisenä heinäkuun päivänä kaunis valkoinen kirkko seisoo edelleen ylväänä keskellä skoonelaista maisemaa. Myös tiekirkkona palveleva pyhättö tarjoaa matkalaisille kahvia sekä opastusta kirkon ja paikkakunnan historiaan. Toki keskustelumme sivuaa myös Wallanderia ja Mankellia. ”Jag tycker att hans böcker är så råa” sanoo opas. ”Jag tycker att dom är mycket bra” sanon minä. Keskustelumme aiheesta päättyy lyhyeen. Kirjoista tuttuja nimiä putkahtelee näkyviin tämän tästä. Kauempia kohteita ovat mm. Simrishamn ja Kivik, jotka molemmat tulevat osaltamme tarkastetuiksi. Ystadista länteen vievä tie kulkee aivan meren rantaa pitkin. Maisemia ihaillessa liikenneturvallisuus onkin osaltani vakavasti uhattuna. Trelleborgin kautta pääsemme Malmöön ja sieltä Öresundsbrota Tanskaan. Suhteellisen nuorta siltaa ei tainnut vielä olla olemassakaan, kun Wallanderit saivat alkunsa. Valkokankaalla paikka on sentään nähty takaa-ajon näyttämönä. Vastaavaa emme kuitenkaan näe tällä kertaa. Toiminnan puutteeseen ja siltamaksun suuruuteen pettyneinä palaamme takaisin Ruotsin puolelle ja Ystadiin.

Hotel Continental, jossa asumme, on tunnetusti yksi Kurt Wallanderin kantapaikoista. Ravintolassa komisariolle on nimetty kantapöytä, jonka tienoilla käydään taas tuttua Suomi-Saksa-mittelöä. Hotellilta on lyhyt matka kipaista Stortorgetille ja Mariakyrkaniin. Myös satama Puolan lauttoineen on laukauksen kantaman päässä. Jopa yksi kaupungin pankkiautomaateista on tunnollisesti mainittu murhapaikkana Wallander-oppaassa. Urheasti silti käytän masiinaa - ystäväni varmistaessa selustan.

Vajaan viikon jälkeen jätämme haikein mielin Ystadin. Tummia pilviä alkaa kerääntyä takalasin taakse taivaalle, kun ajamme kohti pohjoista. Nytkö se sitten alkaa? Näyttääkö Ystad todellisen luonteensa vasta poistuttuamme? Ilmestyykö rikostilastoon vihdoin kaivattu piikki? En tiedä. Kuka kertoisi? Uusia Wallandereita ei tiettävästi ole luvassa, valkokankaalla sankari sentään seikkailee vielä muutaman kerran. Niitä odotellessa luen vanhat Wallanderini yhä uudelleen ja uudelleen… Kokeilisiko vaihteeksi saksaksi?

P.S. Etsinnöistä huolimatta emme matkan aikana havainneet merkkejä Kurt Wallanderista. Kadonnut hämärissä olosuhteissa?

© Anni Hyyrynen

Ystad:

• www.ystad.se

• http://www.skane.com/cmarter/cmarter.asp?doc=271