Kuninkaan linnassa Efflanin, Kiramin, Fennin ja Sowanin lähettiläät kuuntelivat kuningastaan huolestuneina. He olivat toki kuulleet sotaa koskevat uutiset, mutta sitä he eivät olleet tienneet, että niihin liittyi ikiaikainen vihollinen, Shian.
- Mitä me voimme tehdä? Mustan Jumalan edessä olemme voimattomia.
- Entä Jumalamme?
- Jos Shian on pystynyt kukistamaan Waelin, miksei siis muitakin herttuakuntien suojelijajumalia.
- Mutta jos Luojajumalat ja Nerre…
- Nerre harvoin puuttuu ihmisten asioihin, sanoi Tranin Suojelijajumalan ylipappi.
- Tässä on nyt kyseessä muutkin kuin vain ihmisten asiat, korjasi Rebal ylimielistä pappia, joka istui korkeaselkäisessä tuolissa syaaninsinisessä kaavussaan, jossa oli runsaasti jalokivikoristeita. Niillä olisi ruokkinut pienehkön kylän yhden vuoden ajan, ajatteli kuningas mielessään.
- Jos Shian saa Peilin haltuunsa, koko maailma, siten kun sen tunnemme, on katoava. Nerren on puututtava jossain vaiheessa tähän sotaan, ainakin jos alkaa näyttää siltä että Shian voittaisi.
- Mutta olemmehan voittaneet hänet aiemminkin, sanoi Efflanin lähettiläs, tumma ja kaunis nainen nimeltä Rosen.
- Silloin meillä oli Emisior ja ajat olivat muutenkin toiset.
- Eihän sodan päättymisestä ole kuin 133 vuotta, korjasi Sowanin lähettiläs, Poier, jonka vaaleat pitkät hiukset olivat ponihännällä.
- Millä tavalla aika on muuttunut? Tiedusteli vieras ääni ovensuusta. Äänen omistaja käveli kaikessa rauhassa huoneeseen. Kuningas katsoi vartijoitaan, joille oli antanut tiukan käskyn olla päästämättä ketään sisään. Vartijat seisoivat kuin eivät olisi koko naista huomanneetkaan.
- Kuka te olette? Kuningas tiedusteli nousten seisomaan ja hänen kätensä tapaili miekkaa, joka roikkui hänen lanteillaan.
- En ole sellainen vieras, jota tarvitsisi tervehtiä miekalla. Tulija oli keski-ikäinen nainen, jonka ruskeat hiukset oli palmikoitu pitkälle letille, joka puolestaan kiemurteli ympäri pään. Naisen ruskeat silmät katsoivat tarkkaavaisesti läsnäolevia. Hän istui kuninkaan vieressä olevaan tuoliin. Kuningas hämmästeli muiden tavoin tämän ilmeistä röyhkeyttä.
- Kuinka pääsitte vartioiden ohi? Kuka oikein olette?
Nainen hymyili muttei vastannut.
Yhtäkkiä Gutrin henkäisi kuuluvasti ja nykäisi kuningasta tulemaan hieman syrjemmälle. Hän kuiskasi jotain tämän korvaan. Rebal katsoi naista ja istui sitten tämän viereen.
- Te olette se noita.
- Hyvin oivallettu. Eleonoora katsoi Gutrinia hyväksyvästi.
- Mutta eikö teidän pitänyt olla harmaatukkainen ja jonkin verran vanhempi?
- Ulkonäkö on helposti muunneltavissa. Sitä paitsi kyllästyin niihin harmaisiin haiveniin.
- Mgia Rodir pyysi kertomaan teille, että he jatkoivat matkaansa Ammarin linnaan.
- Tiedän. Täällä on paljon tekemistä, siksi jäin tänne.
- Kuten?
- Teidän auttamisenne.
- Mitä te voitte tehdä? Olette noita, mutta lääkitsijöitä meillä riittää omastakin takaa. Tarvitsemme väkeviä velhoja, oivia taktikkoja ja urheita miehiä.
Eleonoora Parantajan ruskeat silmät säteilivät.
- Kuningas Rebal, te ette tiedäkään mihin kaikkeen kykenen.
Rebal katsoi naista ja jotenkin hän uskoi tätä.
- Mitä sinä tarkoitat, että Peili on kadonnut, raivosi Mgia rynnäten pojan luokse.
- No, juuri sitä, huusi Easin takaisin.
- Ei voi olla, henkäisi Anselm ja rojahti tuolille. Tutvot seurasi hänen esimerkkiään. Ghor penkoi Easinin reppua, kuin toivoen Peilin sittenkin olevan siellä.
- Miten se on mahdollista, jatkoi Mgia karjumistaan. –Kuka sen olisi voinut viedä? Eihän siihen pahuksen kapistukseen voinut edes koskea polttamatta näppejään, muut kuin sinä, hän sanoi osoittaen poikaa.
- En minä sitä ole vienyt jos sitä vihjailet. Sitä paitsi olin yläkerrassa muiden kanssa ihmettelemässä sitä ihmeellistä järistystä.
Mgia istui alas ja oli niin hämmästynyt ettei saanut enää sanaa suustaan. Mitä hittoa täällä oikein tapahtuu?!
- Shian tiesi, että Eternissä elää ainakin yksi Unienmestari. Siksi Dani tuli tänne, saadakseen selville mihin kaikkeen mestari kykenisi. Mahtoi hän riemuita tiedosta, että Peilin tulkitseminen todellakin kuuluu heidän taitoihinsa. Mutta mainittiinko kirjassa Lisan nimi?
- Shianille riittää tieto siitä, että Unienmestari on olemassa. Kun hän fyysillistyi tähän ulottuvuuteen hän sai varmasti piankin selville, missä tällainen lahjakkuus asui, arveli Tutvot.
- Mutta missä se Peili on ja kuka sen on voinut viedä? ihmetteli Anselm.
- Ei ole paljonkaan vaihtoehtoja, pohti Ghor.
- Sano sitten muutama.
- Shian.
- Ei ole mahdollista.
- Dani.
- Vieläkin mahdottomampi.
- Äitisi…
- Mahdollista.
- Ei se ollut äitisi.
Derpa seisoi ovensuussa ja piteli käsissään Mustaa Peiliä. Hänen kasvonsa olivat tuskasta vääristyneet ja kädet olivat nahattomat ja punaiset, verta ja muita eritteitä valui hänen sormistaan. Kuuma Peili poltti niitä yhä edelleen, mutta mies ei laskenut esinettä kädestään.
- Derpa, mitä ihmettä, huudahti Tutvot erittäin hämmästyneenä, lähinnä tyrmistyneenä näkemästään.
- Anna anteeksi, mutta en voinut vastustaa kiusausta, puhui Derpa ensi kerran moneen vuoteen. Hänen äänensä oli käheä, yhtä paljon harjoituksen puutteesta kuin kivusta, joka säteili hänen käsistään ympäri kehoa. –Minä olen salaa tutkinut Mustaa Peiliä, etsinyt kaiken mahdollisen kirjallisuuden koskien tätä…kun vihdoin näin se en voinut vastustaa kiusausta.
- Kanna hänet tutkimushuoneeseen, hän sanoi isolle miehelle, jonka silmistä valuivat kyyneleet. Tämä nosti kuolleen yhtä kevyesti kuin tuuli lennättämänsä lehdet.
Tazkazi tuli Mgian luo ja piipitti hennolla äänellään.
- Teinä pitäisin tiedon Mustasta Peilistä itselläni.
Mgia näki tämän silmistä, että asioiden oikean laidan kieltäminen (eli että heillä oli Peili), ei tullut kysymykseenkään, joten Mgia tyytyi nyökkäämään. Tazkazi poistui ja jätti jälkeensä hiljaisuuden, joka täyttyi äänettömistä ajatuksista.
- Mitä nyt, kysyi Ghor, jonka miestä hiljaisuus oli jatkunut jo tarpeeksi kauan.
- En tiedä.
- Katso sinä siitä pahuksen Peilistä, tiuskaisi Anselm Easinille.
Poika kaivoi sen esiin ja laski vasten pöydänjalkaa. Hän henkäisi syvään ja tuijotti Peilin usvaiseen, kiertelevään ja kimuranttiin todellisuuteen. Emisior puhui hänelle ja Easin kuunteli.
- Kaikki on kiinni sinun äidistäsi, hän tulkitsi Mgialle. –Hän tietää jotain tärkeää ja sinun on saatava hänet kertomaan se.
- Mitä hän muka tietää? Mgia mumisi, mutta oli jo menossa kohti ovea.
Mgia kulki puisia, kuluneita rappuja suuntanaan Rosalindin huone. Toiseen kerrokseen saavuttuaan hän seisoi vähän aikaa paikallaan ja katseli ympärilleen. Tämä kaikki oli niin tuttua ja silti niin vierasta. Noin kaksikymmentä vuotta hän oli ollut täältä pois (toki hän oli käynyt täällä kyläilemässä harvakseltaan), mutta jos hänestä, ei, vaan kun hänestä tulee seuraava arkkivelho hän tulee viettämään täällä lopun elämänsä (mikä velhojen elämänkaaressa tarkoittaa vielä noin 100 vuotta).
- Derpa on kuollut.
- Tiedän, vaikka Tazkazi piipittääkin, hän tekee sen lujalla äänellä. Mitä tapahtui?
Mgia katsoi äitiään ja pohti jälleen kerran paljonko voisi tälle kertoa. Jos Dani oli äidille niin rakas ja tärkeä, uskoisiko äiti sanaakaan siitä mitä Mgia hänelle kertoisi? Kertoisiko Rosalind edelleen Danille? Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan: luottiko hän äitiinsä?
- Dani kävi kuulemma täällä.
- Niin kävi.
- Mistä hän jutteli sinulle?
- Vaikka mistä. Sisaresi on kova puhumaan, vaikka sanookin vähän. Tullut isäänsä.
- Puhuiko hän jotain minusta?
- Sinustako? Ei oikeastaan.
- Mistä hän jutteli?
Rosalind pohti Mgian uteluja. Tämä ajoi selvästi jotain takaa, mutta ei kysynyt suoraan. Miksi ei? Eikö hän vieläkään luottanut äitiinsä?
- Olet tullut paljon isääsi.
Mgia vilkaisi äitiään. Harmaat raidat koristivat hänen hiuksiaan ja silmien ympärillä oli uurteita. Hänen äitinsä oli vanhentunut sitten viimenäkemän. Tosin siitä oli aikaakin jonkin verran, kun hän oli äitinsä viimeksi nähnyt.
- Mitä Dani kertoi sinulle?
- Eipä oikeastaan mitään. Suurimman osan aikaa hän vietti kirjastossa. Ihmettelin sitä hieman, että tulee tänne asti ja senkin ajan viettää kirjojen parissa.
- Kyselikö hän sinulta jotain Emisiorista?
- Ei. Eikun, odotas. Rosalindin silmäkulmat vetäytyivät miettimisestä ryppyyn. –Kyllä hän kysyi. Dani tiedusteli jotain Emisiorin sukulaisista.
- Entä Mustasta Peilistä?
- Ei. Olisiko pitänyt?
- Eipä kai. Sanoiko hän mitään muuta mitä oudoksuit? Ihan mitä tahansa?
Rosalind pyöritti päätään. Mgia nousi ylös ja poistui huoneesta. Rosalindistä ei ollut ollut mitään apua. Turha reissu. Hän ei ollut saanut selville mitään. Mutta oliko hän edes tosissaan yrittänyt?
Arkkivelhon työhuoneessa hänen ystävänsä odottivat ja kun Mgia astui ovesta sisään, he kyselivät mitä äidin ja tyttären välillä oli tapahtunut. Mgia antoi niukan selityksen.
- Rosalind ei siis tiennyt mitään? Tarkisti Anselm.
- Mitä se Peilin neuvo sitten tarkoitti? Että Rosalind tietäisi jotain tärkeää?
- Ehkä hänen tietämisensä ei olekaan mitään varsinaista tietämistä, siis mitään varsinaista tietoa, alkoi Mgia pohdiskella.
- Mitä sinä oikein yrität sanoa? Ghor yritti seurata serkkunsa ajatuksenjuoksua, josta tunsi jääneensä nyt tällä matkalla kauas jälkeen.
- Siis, ehkä Rosalindin tieto ei ole mitään kirjojen tai kuulemisen kautta saatua tietoa vaan jotain sellaista tietoa, joka on vain hänellä itsellään, mutta hän ei tiedä sitä.
Ghor pyöritti päätään. Hän ei oikein vieläkään ymmärtänyt mitä Mgia tarkoitti. Anselm sen sijaan innostui.
- Ehkä hän on tehnyt jotain sellaista, mikä olisi nyt tässä tilanteessa hyödyksi. Se voi olla sellaista tietämystä.
- Mutta miten me saamme tietää sellaisen asian? Alammeko käydä läpi hänen elämäkertaansa alusta alkaen, vai mitä?
- Ehkä meidän on kerrottava äidillesi koko tarina, paljastettava Musta Peili, Shian ja…
- …Danin osuus asiaan, Mgia lopetti Tutvotin lauseen. –Ehkä niin on tehtävä, vaikka ajatus ei minua houkuttelekaan.
Easin lähetettiin hakemaan Rosalindia, joka saapuikin heidän seuraansa kotvasen kuluttua. Mgia katseli äitiään edelleen hieman epäilevästi. Jospa he ovat tekemässä sittenkin virheen?
- Meillä on Musta Peili, Easin sanoa töksäytti yllättäen. Siihen loppuivat Mgian ihmettelyt kertoa vaiko ei.
Rosalindin silmäkulmat kohosivat ja hän katsoi nuorta poikaa hämmästyneenä. Sen jälkeen hän katsoi Mgiaa, joka nyökkäsi.
- Easin puhuu totta. Peili on meillä ja sen sisällä on Emisior, joka takoi sen Balantinesta. Ja nyt Shian haluaa Peilin itselleen, jotta voi muuttaa vallitsevan todellisuuden mieleisekseen.
- Tuohan on järkyttävää, mutta mitä tämä minuun kuuluu? Ihmetteli Rosalind. –En minä ole mitenkään erikoistunut Peiliin tai Balantineen. Derpa on…tai siis oli.
- Emisior antoi Easinille sellaisen neuvon, että sinulla on tietoa joka johtaa meidät eteenpäin tässä asiassamme.
Rosalind pyöritti päätään. Tietoa, mitä tietoa hänellä nyt olisi joka liittyisi tällaiseen asiaan.
- Ehkä Dani voisi auttaa…
- Joo, toden totta, Easin tokaisi. –Sehän veisi meiltä Peilin Shianille…
Mgian kiukkuinen katse vaimensi pojan, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Rosalindin kasvot kalpenivat ja silmät muuttuivat tummiksi.
- Minun Danillani ei ole mitään tekemistä Shianin kanssa! Miten sinä voi sanoa tuollaista…
- Valitettavasti näin on asianlaita, keskeytti Mgia ennen kuin Rosalind ehti jatkaa pidemmälle. –Dani on tremani.
- Ei voi olla. Tämä on törkeää panettelua, miten sinä kehtaat kohdella sisartasi näin. Minä kieltäydyn kuuntelemasta tällaista.
Rosalind nousi ylös tuolista. –Jos minun olisi pitänyt veikata kumpi tyttäristäni olisi tremani olisin veikannut sinua, Mgia.
Rosalind oli jo lähdössä ulos huoneesta, mutta Mgian raivostunut ääni sai hänet pysähtymään.
- Usko tai ole uskomattasi, mutta Dani kuuluu Shianin velhoihin. Siksi hän kävi täällä, yrittämässä etsiä tietoa Peilistä ja kaikesta muusta siihen liittyvästä. Sen uskon kyllä, että minä olisin sinun ensisijainen kandidaattisi Shianin joukkoihin, mutta ikävä tuottaa sinulle pettymys. Me olemme täällä jotta pystyisimme taistelemaan häntä vastaan.
Rosalind kääntyi ja katsoi Mgiaan.
- Miksi sinä vihaan näin paljon Dania? Mitä hän on sinulle tehnyt?
- Lukuun ottamatta kertoja jolloin hän on ollut valmis tappamaan minut?
Rosalind oli kävellyt Mgian luokse. Mgian sanojen jälkeen Rosalind nosti kättänsä antaakseen tyttärelleen avokämmenellä lyönnin poskelle, mutta Ghor tarttui tämän käteen.
- Mgia puhuu totta. Älä raivoa hänelle siksi, että toinen tyttäresi on kääntynyt väärällä tielle ja hakee valtaa sitä kautta.
Rosalind katsoi kiukkuisena haltiaa. Tämä päästi irti kädestä, mutta jäi seisomaan lähelle. Easin oli tällä välin tuonut Peilin sellaiseen paikkaan, josta Rosalind näki sen. Peilin nähtyään Rosalind unohti hetkeksi tyttärensä ja käveli Peilin luo. Peili lumosi hänet täysin, kuten se teki kaikille, jotka sen näkivät. Se oli osa historiaa, sen takia oli käyty sotia ja tapettu ihmisiä, mutta silti se kiehtoi vaikka sen menneisyys oli niin karmea. Lisäksi velhot ja noidat aistivat siitä huokuvan suuren taian voiman.
- Sinä olet itsepäinen houkka, mikäli et suostu uskomaan mitä tyttäresi sinulle kertoo ja mitä omin silmin nyt näet. Ja mikäli katsot syvälle sydämeesi tiedät itsekin mikä on totta.
Kaikki huoneessa olijat katsoivat Easinia täydellisen hämmästyneinä. Miten poika noin nyt alkoi puhua?
- Emisior käski sanoa noin, selitti poika hätäisesti ennen kuin hän saisi korvatillikan.
Hetken kaikki olivat hiljaa. Sitten yllättävää kyllä Mgia alkoi nauraa. Hän nauroi niin makeasti, että joutui istumaan alas tuoliin.
- En pidä siitä mitä kuulen, hän aloitti. –Enkä siitä mitä tunnen. Mutta Emisior on oikeassa. Minä olen itsepäinen houkka. Ja lopeta sinä tuo nauraminen! Rosalind ärähti Mgialle, kun tämä alkoi nauraa uudelleen. Rosalind väänteli käsiään turhautuneena tietämättä miten jatkaa.
- Kyllä minulla on ollut sellainen aavistus, että Dani on jotain muuta mitä väittää olevansa tai mitä minä haluaisin hänen olevan. Mutta hän on kuitenkin tyttäreni…
- Niin olen minäkin, muistutti Mgia pyyhkien samalla nauramisesta tulleita kyyneleitä silmistään. –Eikä sinulla näy olevan mitään sitä vastaan että minä kuuluisin Shianin joukkoihin.
Rosalind punastui lievästi.
- Olen pahoillani mitä sanoi. Dani on jotenkin, en tiedä…ehkä olen aina pelännyt että hänestä tulee jotain tällaista. Hänen isänsä vaikutus oli niin suuri. Vallanhimo…mahdollisuus muuttaa asioita mielensä mukaisiksi. Mutta kyllä minun on silti niin vaikea uskoa, että Dani olisi tremani.
- Kumman puolen sinä valitset, kysyi Mgia.
- Mitä?!
- Sinun on tehtävä valintasi. Autatko meitä vai oletko Danin puolella?
Rosalind katsoi Mgiaa hämmentyneenä. Tosiaan. Hän ei ollut tullut ajatelleeksikaan, että hänen olisi valittava puolensa. Ja samalla toinen tyttäristään.
- On eräs asia johon törmäsin aikoinani. Rosalindin ilme paljasti, että hän etsi tietoa mielestään, mutta ei ilmaissut mitä hän oli Peilistä nähnyt. Hän ei halunnut toisten sitä tietävän. Se riitti, että hän tiesi nyt mitä hänen oli tehtävä. Hänen oli valittava puolensa.
- Se liittyi jotenkin unienmestariin…miten se nyt meni…aivan, Unienmestari pystyy kyllä tulkitsemaan Peiliä oikein, mutta ainoastaan silloin, kun Peilin tekijä ja koko hänen sukunsa on loppunut. Ja mikäli todella muistan oikein, Emisior oli ilman perillisiä, joten olkaa tarkkana tuon suhteen, sillä jos Shian saa sen hyppysiinsä ja onnistuu vielä löytämään Unienmestarin…
- Hän on jo löytänyt Unienmestarin.
- Miksi ihmeessä tuo Peili oikein luotiin? Rosalind pyöritti päätään, hänen mielestään moinen onneton kapistus olisi pitänyt jättää tekemättä. –Näyttääkö tuo toden tulevaisuuden?
- Peilissä on toteutunut ja toteutumaton todellisuus ja kaikki ne vaihtoehdot, jotka vievät niihin.
- Eli me voimme vaikuttaa siihen kumpi toteutuu?
Mgia kohautti harteitaan.
- Me voimme vain toivoa, että se mitä teemme on oikein ja johtaa hyvään. On tehtävä niin kuin tunnemme että on oikein. Takeita ei kuitenkaan ole, on vain meidän tämän hetkiset tietomme ja niiden pohjalta meidän on tehtävä päätöksemme ja valintamme.
- Minun on siis kerrottava sinulle eräs asia. Rosalind vaikeni hetkeksi. Tätä ei olisi helppo kertoa.
-Sinulla on sisko.
Mgia katsoi äitiään hölmistyneenä.
- Kyllä kai minä sen tiedän.
- Ei, en tarkoita Dania. Illy, sinun toisen siskosi nimi on Illy. Hän syntyi vuonna 645. Olin silloin nuori, ainoastaan 43-vuotias. Opiskelin yhä Ammarissa, kun…no, tiedät kai. Annoin Illyn äidilleni kasvatettavaksi, kunnes valmistuin ja sain opettajanpaikan Ammarista. Silloin Illy tuli tänne kanssani asumaan. Hän aloitti velhouden opinnot, mutta sitten hän päätti lopettaa ne (mikä oli aivan ennenkuulumatonta) ja meni naimisiin Karlin kanssa ja muutti mantereelle, Traniin Aeran kaupunkiin. Heille syntyi poika, Marcus. Marcus meni naimisiin viehättävän tytön, Julien kanssa. Sitten tapahtui hirvittävä onnettomuus ja he kaikki kuolivat. Illy syytti siitä jotenkin minua, en tiedä miksi, ja sen jälkeen hän ei ole puhunut minulle mitään. Hän asuu luostarissa Adaelmassa.
Siinä koko juttu lyhykäisyydessään.
- Miksi et ole kertonut?
- En tiedä. Ehkä se johtui siitä kun Illy katkaisi suhteensa minuun. Olin suruissani ja loukkaantunut. Ja kun te Danin kanssa tulitte vanhemmiksi, asian kertominen tuntui vaikeammalta, joten jätin sen tekemättä.
- Oliko Marcuksella ja Juliella lapsia?
- Yksi. Poika.
Easin oli istunut aivan hiljaa ja mitä pidemmälle juttu edistyi, sitä kalpeammaksi hän muuttui.
- Julie ja Marcus. Minun vanhempieni nimet.
Kaikki huoneessa olijat katsoivat Easinia. Hän näytti aivan yhtä hämmentyneeltä kuin kaikki muutkin. Peilissä Emisior myhäili tyytyväisenä. Vihdoinkin asiat alkoivat sujua.
Ovelle kuului tiukka koputus. Vartijat katsoivat kuningasta, joka nyökkäsi ja he avasivat oven. Sisään astui parikymppinen, pitkä, ruskeatukkainen ja sinisilmäinen mies, jonka hyvin rakennettua kehoa ei hänen yllään oleva väljä ruskea viitta kyennyt yrityksistään huolimatta peittämään.
- Tomas, kuinka hauskaa, että pääsit tulemaan, sanoi Gutrin miehelle.
Tomas murahti jotain, risti käsivartensa rinnalleen ja katsoi vaiteliaana häntä tutkailevaa ihmisryhmää. Lähettiläät hän tunnisti, mutta tuo ruskeahiuksinen nainen oli vieras, samoin nuo kolme miestä.
- Noita! Minä en sulata velhoja ja noitia, hän äyskäisi ja oli jo nousemaisillaan tuolista ylös, kun hänen isänsä tarttui poikaansa kädestä ja käski istua takaisin alas.
- Miten sulatat Shianin? Tiedusteli Eleonoora.
- Shian, Tuhon Jumala. Mitä hänestä? Hän on toisessa ulottuvuudessa, minne Nerre hänet lähetti Jumalten välisessä sodassa.
- Shian oli siellä, vaan eipä ole enää.
Kuningas kertoi pojalleen, mitä hän oli vierailtaan tänään kuullut. Tomas ei ensin ollut uskoa, mutta mitä muutakaan hän voi tehdä kuin luottaa siihen mitä hänen isänsä sanoi ja professorien vakuuttaessa taustalla kaiken pitävän paikkansa.
- Westlow on vallattu samoin Hamin. Minä pelkään, että Fennistäkään ei ole paljon vastusta Shianille ja hänen joukoilleen.
- Shael vallattiin keplottelulla ja petoksella, sanoi C'Torin. –Siksi on tärkeää, ettemme luota kehenkään, emme edes ihmisiin jotka olemme tunteneet pitkän aikaa.
- Voimme luottaa ainoastaan jumaliin, paasasi Tairnan, Lellanin Ylipappi.
- Ikävä kyllä Suojelijajumalistakaan ei näy olevan vastusta Shianille. Waelkin kukistui tuosta vain, sanoi Wellett pahoitellen.
- Niinpä niin, totesi Tystos muistaen Waelin patsaan, jonka Shianin joukot olivat häpäisseet.
- Jumalia ei koskaan nujerreta, he vain väistyvät, korjasi Tairnan, korjaten samalla pyylevää kehoaan parempaan asentoon kovalla tuolilla.
- Ihan kuinka vain, mutta tilanne on silti paha. Jos tätä menoa jatkuu Etern on Shianin vallassa ennen kuin syyssato on korjattu, sanoi Kiramin edustaja Sohlau pyyhkien hikeä otsaltaan.
- Olen jo lähettänyt lähetit herttuakuntiin ja pyytänyt herttuoita tänne heti paikalla. Meillä on muutama päivä aikaa suunnitella edes jotain, kunnes he ehtivät paikalle.
- Miten olette varautunut lohikäärmeisiin? Tiedusteli Eleonoora.
- Olen antanut käskyn valmistaa peitsiä.
- Ei niistä ole paljonkaan apua. Lohikäärmeet harvoin syöksyvät niihin vapaaehtoisesti. Lohikäärmeitä tarvitaan myös meidän puolellemme, vasta silloin peitset tulevat käyttökelpoisiksi.
- Onko teillä jokin suunnitelma, tiedusteli Rosen, Efflanin lähettiläs.
- Itse asiassa, kyllä on. Meidän on mentävä Niarniin, Lohikäärmeiden maahan.
Tomas nauroi.
- Sen minäkin haluaisin nähdä, kun noita menee sinne ja hakee meille pari lohikäärmettä.
- Se kyllä onnistuu. Sinä nimittäin tulet mukaan.
Tomasin nauru lakkasi.
- Mitä! Minä en lähde minnekään…
- Kyllä menet, sanoi Rebal. –Sinä saat luvan tehdä kaikkesi, jotta tämä sota ei koidu meidän lopuksemme. Menet Eleonooran mukaan ja teet mitä hän käskee.
Tomas näytti myrtyneeltä, mutta ymmärsi olla kapinoimatta kuningasta ja isäänsä vastaan.
- Ehkä meidän on viisainta odotella herttuoiden saapumista. Todennäköisesti lähetit tuovat myös viestejä Westlowista ja Haminista. Aamulla saatamme olla paljon viisaampia.
Lähettiläät, professorit ja Eleonoora nousivat ylös. Tomas oli jo menossa puolivälissä huonetta ovea kohti, kun Rebalin ääni pysäytti hänet.
- Sinä et mene minnekään. Saat tehdä minulle selkoa, mitä olet puuhaillut parin viime päivän aikana.
Tomas kääntyi takaisin. Muiden mentyä Rebal kääntyi poikansa puoleen ja katsoi tätä ankarasti.
- Tilanne on vakava ja sinä tiedät sen aivan yhtä hyvin kuin minäkin. Me tarvitsemme velhoja ja noitia, sillä Shianilla on tremanit ja ungdit. Me voimme huolehtia peikoista ja hiisistä, mutta loitsuihin eivät miekat pure. Sinun on luovuttava ennakkoluuloistasi ja vihasta korkeamman päämäärän takia, vaikka se sitten aiheuttaisi sen, että joudut työskentelmään ja turvautumaan noitiin ja velhoihin.
Tomas katsoi isänsä silmiin ensin kiukkuisena ja itsepäisenä, mutta huokaisi sitten luovuttaneena
- Hyvä on, minä menen noidan kanssa Niarniin ja teen mitä hän käskee.
Rebal taputti poikansa harteita ja käveli ikkunan luo. Sieltä katsottuna kaikki näytti olevan kunnossa. Elämä jatkoi kulkuaan ilmentyen niissä askareissa joita ihmiset suorittivat. Mutta kuninkaan linnassa olivat valmistelut sodan alkamisesta käynnissä.
Haminissa oli täysi kaaos. Suojelijajumala Eos oli syrjäytetty yhtä helposti kuin Wael ja Shianin joukot olivat vallanneet herttuakunnan. Kaikki johtoasemissa olevat henkilöt oli vangittu tai yksinkertaisesti tapettu. Koko Haminin kaivosteollisuus oli valjastettu Tuhon jumalan sotavoimien varustusten tekoon.
- Miten täällä voidaan?
Ursula ja Evans eivät peloltaan kyenneet vastaamaan. Shian kumartui ja kosketti Ursulan poskea viileillä pitkillä sormillaan. Ursula tärisi kauhusta ja Evans liikahti, mutta vartijan käsi lennähti heti hänen olalleen.
- Minulla on teille pieni yllätys.
Hän viittasi ovella seisovalle vartijalle, joka toi tytön sisään.
- Lisa, huudahti Ursula, mutta vartija ei päästänyt häntä lähellekään tytärtään.
Lisa seisoi paikallaan, jähmettyneenä, silmät liikkumattomina. Shian koukisti vasenta etusormeaan. Lisa lähti liikkeelle ja pysähtyi hänen eteensä. Shian komensi tytön istumaan ja tämä totteli välittömästi.
- Huomaatteko kuinka hyvin olen tyttärenne kouluttanut?
- Ei hän ole mikään koira, jolle opetetaan temppuja, sihisi Ursula yhteen puristettujen hampaidensa välistä, estäen näin hampaitaan kalisemasta yhteen. –Mitä olette hänelle tehneet ja missä on hänen matkakumppaninsa?
- Juuri heistä haluankin puhua. Ketkä kaikki lähtivät Lisan mukana ja minne tarkalleen ottaen he olivat matkalla?
Jostain Ursula oli saanut rohkeutta. Liekö Lisan näkeminen auttanut, mutta joka tapauksessa pelko oli väistynyt taka- alalle.
- Mikä jumala te olette, kun sellaista joudutte kysymään tavalliselta ihmiseltä?
Evans katsoi vaimoaan kauhistuneena. Samoin teki Shian, mutta ei kauhistuneena, vaan pikemminkin huvittuneena.
- Sanotaan vaikka näin, että en ollut silloin vielä täysissä voimissani, joten jotkut asiat ovat siitä johtuen minun tietoni ulottumattomissa.
- Entä jos en kerro?
- Haluatko tietää? Häntä huvitti tämä uhkarohkea nainen. Shian viittasi Evansin vieressä seisovalle vartijalle, joka nopealla kädenliikkeellä sivalsi mieheltä kaulan poikki.
Pää kieri lattialle. Verta ryöpsähti paikasta jossa pää oli hetki sitten sijainnut ja Ursula kastui miehensä verestä. Verta lensi myös Lisan päälle, joka istui tuolillaan kuin vahanukke, ilmekään ei värähtänyt tytön kasvoilla. Ursula alkoi kirkua. Hän huusi ja huusi, kunnes Shian löi häntä hansikkaallaan kasvoille. Ursula lopetti kirkumisen ja katsoi typertyneenä eteensä.
- On tämä merkillistä kun en saa haluamaani tietoa mitättömiltä ihmisiltä.
Hän katsoi Lisaa.
- Tuokin heikko tyttö pystyy vastustamaan minua, MINUA, joka olen Jumala. Mitä täällä oikein tapahtuu?!!!
Shian käveli ympäri majatalon hyvin hoidettua tupaa. Kätensä liikkeillä hän hajotti ja tuhosi kaiken. Komea takkakin räjähti kivensiruiksi ja tomuksi, joka leijaili kaikkialle huoneeseen ja takertui siellä olevien ihmisten päälle roiskuneeseen vereen saaden heidät näyttämään jauhoissa leikkineiltä lapsilta.
- No, kysyi Zaraa, kun he saapuivat torille.
Shian pyöritti kieltävästi päätään.
- Mutta mehän tiedämme, että he menivät Altariin, kääpiöiden luokse. Mitä muuta tietoa me tarvitsemme?
- No, tietenkin sen mitä kautta he sinne menivät?
- Mitä merkitystä sillä on?
Shian katsoi lohikäärmettä kuin tämä olisi yllättäen muuttunut aivottomaksi peikoksi.
- Mehän tarvitsemme tietoa näistä henkilöistä, joita haemme. Emme tiedä heistä mitään: emme nimeä, ulkomuotoa…Niin kauan kun he ovat meiltä pimennossa, heillä on yliote. Kun saamme tietoomme heidän henkilöllisyytensä, he ovat silloin menettäneet nimettömyyden suoman näkymättömyyden. Joten keiltä ajattelit kysyä? Puilta, ruoholta vaiko linnuilta, joiden ohi he ovat matkallaan kulkeneet?
Lohikäärme katsoi korkeuksistaan Shiania. Hän olisi voinut kokoonsa ja voimiinsa nähden tuhota miehen tuosta vain, mutta tiesi ettei olisi siihen pystynyt. Ei vaikka olisi ollut kymmenen kertaa niin iso kuin oli. Siksi Zaraa tyytyi vain henkäisemään pienen tulipallon sieraimistaan. Hän levitti mahtavat siipensä ja lähti lentoon Shianin niin käskiessä.
- He ovat voineet matkustaa Trisusta suoraan Altariin, mutta jotenkin en usko sitä. He ovat varmasti pysähtyneet jossain ja Gries on silloin todennäköisin vaihtoehto. Se on tosin aika iso kaupunki ja Lisalla ei ole siellä sukulaisia, joten on aikamoista hakuammuntaa käydä kaikissa majataloissa kysymässä tunnetteko tätä tyttöä ja muistatteko keiden kanssa hän matkusti tästä kymmenisen päivää sitten.
- Dani Aurelia on hoitanut hommansa huonosti. Hänen olisi ehdottomasti pitänyt olla paremmin selvillä mitä ympärillä tapahtui. Mgia Rodir on mukana, se on selvää, mutta keitä olivat ne muut? Ja missä on Musta Peili?
Hän katsoi turhautuneena edessään istuvaa tyttöä. Miten tuollaisella keskenkasvuisella voi olla niin suuret voimat, että pysyy kätkemään häneltä (ja hän on sentään jumala!) ne tiedot mitä hän tarvitsee.
- LENNÄ GRIESIIN! Shian huusi lohikäärmeelle. Pakko hänen oli jatkaa jostain, joten miksei se yhtä hyvin voinut olla Gries.
Zaraa kääntyi ilmassa ja otti suunnan kohti pyydettyä kaupunkia.
Dani Aurelia käveli hermostuksissaan ympäri huonettaan. Mihin ihmeeseen ne miehet olivat voineet kadota? Tämä oli kerta kaikkiaan täysin outoa.
- Mitä asiaa?
- Valtiatar. Viestinviejä Tuhon jumalalta, kapteeni sanoi, käskien samalla käytävällä seisovaa poikaa tulemaan sisälle. Poika kumarsi ja jäi seisomaan sanattomana Danin eteen.
- No!
- Mestari käskee teitä heti Griesiin. Sisarenne on kulkenut sitä kautta ja hänellä on ollut mukanaan kaksi vanhempaa miestä ja yksi nuori poika, Unienmestarin lisäksi. Arvoisa jumala sanoi, että te tiedätte keitä nämä muut ovat olleet.
- Mistä minä sen tietäisin?
- Te olette kuulemma työskennelleet heidän kanssaan pitemmän aikaa.
Vasta nyt Danin aivoissa alkoi raksuttaa. Ja raksuttikin äänekkäästi. Kylmä hiki valui pitkin hänen selkäänsä ja hänen kätensä hikoilivat. Miten hän olikin voinut olla näin sokea?
- Ongelmia, emäntä?
- Niitä riittää, vastasi Dani kiivetessään Egnan selkään.
Egna käänsi päätään katsoakseen ihmiseen, joka istui hänen selässään.
- Minne menemme?
- Griesiin.
Egna otti vauhtia ja lähti lentoon. Dani sulki silmänsä ja ajatteli tapaamistaan Shianin kanssa. Siitä tulisi varsin epämiellyttävä.
Kaikki katsoivat Easinia, joka istui paikallaan hölmistyneenä. Hän katsoi Rosalindia, joka yllättäen oli osoittautunut hänen isoisoäidikseen ja Mgia hänen isotädikseen. Tämä oli kyllä yllättävin käänne koko jutussa, ainakin Easinin kannalta.
- Miksen minä sitten ole velho? Se oli ainoa asia jota hän siihen hätään keksi kysyä.
- Koska Illy kääntyi pois velhoudesta. Eikä velhoksi vain tulla. Tietysti perimä on tärkeää, mutta on myös opiskeltava ahkerasti.
- Se saattaa silti selittää sen miksi osaat tulkita Peiliä, sanoi Mgia.
Easin nyökkäsi. Tätä Emisior oli tietysti tarkoittanut hänen jalostamisellaan. Hän polveutui Asframien velhosuvusta.
- Kuka Illyn isä on?
- Ei sen ole niin väliä, vastasi Rosalind.
- Voisiko tämä olla se tieto, josta Emisior meille kertoi, kysyi Ghor.
- Jos on en ymmärrä miten se meitä auttaa. Paitsi jos Illyllä on jotain salaisia voimia tai taitoja, joista on meille hyötyä. Mgia mietti hetken. – Olemme selvittäneet, että Musta Peili on Balantine. Seuraava askel on Peilin muuttaminen takaisin timantiksi. Mutta miten?
- Sen vihjeen on pakko olla Illy, toisti Tutvot.
- Kaipa meidän on pakko lähteä Adaelmaan.
- Siitä tuleekin kiva reissu. Kaikki Shianin joukot vastassa, totesi Easin. –Miten pääsemme heidän ohitseen?
Hän oli lähtenyt arkkivelhon työhuoneesta mennäkseen juttelemaan tämän kanssa ajatuksesta, joka hänen päähänsä oli juolahtanut. Dani oli todella käynyt täällä, viipynyt alle viikon. Arkkivelho sanoi Danin olleen kohtelias ja ystävällinen, hän oli viettänyt paljon aikaa kirjastossa ja keskustellut paljon myöskin hänen kanssaan, lähinnä politiikasta ja viimeaikaisista huhuista, joiden paikkansapitävyyden hän kielsi jyrkästi. Mgiakin keskustelussa oli tullut esille, mutta Dani sanoi, ettei tiennyt sisarestaan mitään, ties vaikka olisi kuollut. Viimeinen kommentti oli hämmästyttänyt arkkivelhoa suuresti, sillä kyllähän nyt suuren velhon kuolemasta olisi sana kiirinyt hänellekin, olihan hän sentään arkkivelho. Siihen Dani ei ollut sanonut mitään ja Mgiakin jätti asian sikseen, vaikka Rowlins halusikin tietää oliko Mgia kenties ollut jossain välissä kuolemanvaarassa. Siihen Mgia vain vastasi: koko ajan.
Oliko Dani puhunut mitään Mustasta Peilistä tai Emisiorista, pyytänyt nähdä näitä koskettelevia kirjoja? Tai Unienmestarista?
Rowlins muisti Danin kyselleen kaikista aiheista, mutta eniten ehkä Unienmestarien kyvyistä. Samoin häntä tuntui kiinnostava tavattomasti Emisiorin sukupuu ja hänen mahdolliset vielä elossa olevat sukulaisensa. Mitään uutta ei ollut kuitenkaan löytynyt velhojen laajasta kirjastosta ja Dani oli näyttänyt hieman pettyneeltä ja seuraavana päivänä hän lähtikin, vedoten kiireellisiin asioihinsa.
Dani oli siis tullut tänne tutkimaan Unienmestareita ja Emisiorin mahdollisia sukulaisia. Unienmestareista Dani tietenkin halusi tietää kaiken mahdollisen, mutta kyllähän hänen olisi pitänyt tietää, ettei Emisiorilla ollut perhettä tai sukulaisia.
Kyyneleet valuivat pitkin Derpan poskia. Tuskan jota mies koki parhaillaan täytyi olla suunnaton. Peili tuntui hehkuvan vihamielisyyttä ja sen vihamielisyyden se osoitti sitä pitelevää henkilöä kohtaan. Aivan kuin Peili olisi ollut ainoa häntä pystyssä kannatteleva voima, sillä Derpa rysähti lattialle heti kun Easin oli ottanut Peilin häneltä. Lähimpänä olevana Anselm kiiruhti miehen luokse, kokeili tämän pulssia ja katsoi sitten toisia. Hän pyöritti päätään.
Tutvot alkoi nyyhkyttää. Anselm nousi ylös ja laski kätensä tämän olkapäälle ja taputti sitä osaottavaisesti. Easin laittoi Peilin takaisin reppuunsa. Raskas kantamus heille oli annettu ja kuinka kauan sitä oli vielä kannettava ennen kuin juttu ratkeaisi suuntaan tai toiseen. Ja mitä vielä olikaan odotettavissa? Menetyksiä menetyksien perään.
Ghor sanoi käytävässä ohikulkevalle velholle, että oli sattunut kuolemantapaus ja voisiko tämä käydä hakemassa kaikki asiaankuuluvat henkilöt paikalle. Nuori velho nyökäytti päätään.
Ghor palasi takaisin huoneeseen ja katseli siellä olevia vaitonaisia ja surullisia ihmisiä. Haltia katsoi lattialla makaavaa velhoa. Tämän mustat hiukset kiilsivät takkatulen loisteessa ja silmät katsoivat jonnekin minne kukaan heistä ei voinut nähdä. Ghor kumartui ja sulki ne silmät.
Kiireisiä askeleita alkoi kuulua ylemmistä kerroksista. Iso mies (sama joka oli tullut ihmettelemään sitä kolahdusta) tuli huoneeseen ja kalpeni nähdessään Derpan. Pieni, kyttyräselkäinen mies (se mustasorminen) ilmestyi ison miehen takaa. Ilmekään ei värähtänyt hänen kasvoillaan, kun hän kumartui tutkimaan kuolleen velhon käsiä. Seuraavaksi hän raotti Derpan silmäluomia ja nyökäytti sitten päätään.
Mgia katseli kivisiä seiniä ja puisia lattioita, tauluja seinillä. Ja tämä haju, hän oli kuljettanut sitä mukanaan, tuntenut sen kaikkialla mihin menikin. Laboratorioista tulevat tuoksut, jotka sekoittuivat toisiinsa ja kiertelivät linnan käytävillä ja huoneissa, tarttuivat vaatteisiin, hiuksiin ja ihoon.
Mgia oli inhonnut laboratoriossa työskentelyä. Häntä ärsyttivät tislausastiat, putket, höyrykeittimet, sulatusastiat, suodattimet, suppilot, retortit, lääkepullot. Sulatusuuneista ja ahjoista tuleva kuumuus, rikki, salpietari, elohopea, typpi ja kaikki muut.
Hän nautti paljon enemmän lukemisesta, pääsemisestä osalliseksi loitsuista, taioista ja mahdista. Ehkä hän oli hieman suuruudenhullu, kuten hänen armas serkkunsa usein asian ilmaisi. Hän itse käyttäisi mieluummin sanaa kunnianhimoinen.
Mgia lähti kulkemaan oikealle johtavaa käytävää ja saavuttuaan äitinsä oven taakse nosti kätensä koputukseen, mutta muuttikin sitten mielensä ja astui suoraan sisään. Rosalind istui sänkynsä laidalla. Hän ei näyttänyt lainkaan yllättyneeltä siitä, että hänen tyttärensä ilmestyi näin myöhäisellä ajankohdalla hänen luokseen.
Todennäköisesti ei.
Rosalind ei ymmärtänyt tytärtään. Dani oli ollut helppo lapsi, ei uhitellut ja uhmannut vanhempiaan. Ei se kyllä olisi onnistunutkaan, sillä Don (Danin isä) oli ankara mies, eikä olisi mitään vastaansanomisia kuunnellutkaan. Tosin niinä kertoina kun Mgia ja Don olivat joutuneet vastakkain, niin Don oli joutunut useasti tukalaan asemaan Mgian kanssa. Don oli aluksi väheksynyt ja aliarvioinut Ative Rodirin tytärtä, kuvitellut tämän olevan heikko, sillä Don päätteli Mgian haltiapuolen olevan alistuva ja nöyrä ja taipuvan hänen tahtoonsa. (Minkähän takia kaikki kuvittelivat haltioiden olevan sellaisia? Rosalind joutui tosin myöntämään, että hän oli itsekin ollut saman harhakuvitelman vallassa.) Väärässä oli mies ollut ja monesti sai sen huomata, sillä Mgia oli voimakas, vaativa ja erilainen. Se johtui varmaan siitä, että hänessä oli sitä haltiaa ja hän oli kasvanut kymmenvuotiaaksi haltiayhteisössä. Sitten oli tullut siirto Ammariin ja velhojen pariin. Mgia oli joutunut tekemään paljon työtä sopeutuakseen. Hän joutui riitoihin ja sanomisiin lähes kaikkien kanssa Ammarissa, ainoat poikkeukset olivat olleet Tutvot ja Derpa, joiden kanssa hän tuli toimeen vallan erinomaisesti. Rosalind ei totisesti koskaan ollut oikein ymmärtänyt Mgiaa, eikä Mgiakaan nähtävästi Rosalindia.
Rosalind ei tajunnut tehneensä mitään väärää Mgian suhteen. Hänestä oli aivan luonnollista, että hän jätti tyttärensä haltiayhteisön kasvatettavaksi. Paljon parempi Mgian siellä oli kuin… niin, parempi kuin missä? Siellä missä hänen äitinsä oli? Ja varsinkin sen jälkeen kun hänen isänsä oli saanut surmansa…miksi hän ei ollut tosiaankaan mennyt hautajaisiin? Rosalind huomasi häpeäkseen ettei edes muistanut syytä siihen. Hän yritti vakuuttaa itselleen, että silloin aikanaan sen oli täytynyt olla todella tärkeä syy, muttei sitä nyt kaikkea voi vuosikymmenten jälkeen muistaa.
Mutta sentään hänen entisen miehensä, Mgian isän, hautajaiset. Olihan se aika törkeää olla menemättä. Miksei hän voinut muistaa mikä oli silloin estänyt häntä osallistumasta niihin? Ja miksei hän koskaan ajatellut miltä hänen tyttärestään oli tuntunut kun äiti ei ollut paikalla?
Rosalind katsoi tytärtään. Tässä oli nähtävissä paljon isäänsä. Haltiapiirteet näkyivät siroutena ja jonkinlaisena sisäisenä kauneutena, sellaisena kauneutena, mikä ihmisiltä puuttui.
Rosalind yritti koskea siihen, mutta kuten tavallista Peili esti sen. Tällä kertaa se päästi sähkönsinisen purkauksen, joka pelotti Rosalindin muutaman metrin kauemmas. Easinkin hieman pelästyi, sillä ei Peili ennen noin ollut tehnyt. Hetken kuluttua hän kuitenkin kumartui Peilin puoleen.
Emisior oli sanonut asian ytimekkäästi, tuskin hän itsekään olisi sitä paremmin saattanut sanoa.
Ensin näytti siltä kuin Rosalind olisi lähtenyt närkästyneenä huoneesta, mutta muuttikin sitten mieltään ja kääntyi katsomaan kaikkia huoneessa olijoita, jopa yhä naurusta nikottelevaa tytärtään.
Rosalind katsoi Peiliä. Sen pinta alkoi väristä ja kohta hän tunsi uppoavansa Peilin sisuksiin kuin lentohiekkaan. Hän näki kuvia menneisyydestään ja ne kaikki olivat vääristyneet, väärät ja tuhoisat. Hänen koko elämänsä tuntui olevan pelkkää väärien päätösten tekemistä ja tulevaisuus oli niiden johdosta tuhoon tuomittu. Hän näki Danin seisomassa Shianin vieressä, hän näki itsensä tyttärensä vieressä, hän näki Mgian, Ghorin, Anselmin ja Easinin kuolleina. Hän näki vielä erään naisen…jonka näkeminen tuntui erittäin kipeältä. Kuva haihtui Peilin pinnalta, mutta jäi Rosalindin mieleen.
”Ja mikäli katsot syvälle sydämeesi tiedät itsekin mikä on totta.”
Hetken kestävä vaitonaisuus rikkoutui kun Mgia kysyi:
Mies käveli kuninkaan eteen ja pysähtyi. Viitan heilautus paljasti miekan, joka roikkui hänen vyötäisillään. Synkkä ilme kasvoillaan mies kumarsi hieman Rebalille ja kuninkaan viitattua vapaaseen tuoliin, hän istui.
Vieraat esiteltiin Tomakselle. Professoreille hän nyökkäsi kohteliaasti, mutta Eleonoora Parantajan kohdalla, hänen katseensa kovettui.
Erikokoiset purjelaivat olivat vallanneet Haminin satamat ja karkeat merimiehet herättivät kauhua yhtä lailla peikkojen ja hiisien kanssa. Ungdit ja tremanit saivat temmeltää vapaasti kenenkään häiritsemättä ja lohikäärmelaivueet partioivat ilmassa.
Tuhon jumala lenteli Trisun yläpuolella lohikäärmeensä Zaraan kanssa. He selvästi etsivät jotain ja kohteensa löydettyään Zaraa laskeutui. Se laskeutui erään siistin majatalon lähettyville.
Tuhon jumala hyppäsi alas lohikäärmeen selästä. Siis ihan oikeasti hyppäsi, ei kiivennyt tai valunut tai tippunut alas, vaan hyppäsi ja laskeutui pehmeästi maahan kuin kissa. Hän oli pitkä, tumma mies, jonka iho oli kuulakkaan kalpea ja mustat pitkät hiukset laskeutuivat miltei puoliväliin selkää. Mustat silmät katsoivat käskevinä ja tuikeina ympäröivää maailmaa.
Hän harppoi pitkin askelin määrätietoisesti eteenpäin ja astui majatalon ovesta sisään. Ursula ja Evans istuivat kumpikin penkillä molemmilla puolillaan vartija. Shianin ilmestyttyä huoneeseen he ryhdistäytyivät ja tervehtivät mestariaan viemällä käden otsalleen. Shian ei reagoinut tervehdykseen, vaan katsoi Drakin pariskuntaa viileän hymyn koristaessa hänen muutoin ilmeettömät kasvonsa.
Kukaan ei kuitenkaan yrittänytkään pyyhkiä valkeaa tomua pois kasvoiltaan, vaan kaikki olivat vaiti, liikkumatta.
Ursulan silmät liikkuivat. Hän katseli ympärilleen. Kaikki tuhottu, koko hänen elämänsä. Mitä oli tapahtunut, miksei Mgia ollut suojellut Lisaa? Olivatko muut kuolleet?
Kaikki oli menetetty. Kaikki. Tuossa Lisakin istui, Shian leikkikalu, jonka oma tahto oli viety.
Se oli liikaa. Ursula kaivoi esiliinansa kätköistä veitsen jolla oli ollut paloittelemassa lihaa, kun sotilaat olivat tulleet sisään. Ursula teki äkkinäisen ryntäyksen Lisaa kohden, mutta Shian oli tietenkin valppaana. Hän ojensi sormensa ja Ursula oli kuollut jo ennen kuin kaatui maahan. Ilmekään Lisan kasvoilla ei värähtänyt, vaikka hän oli nähnyt sekä isänsä että äitinsä kuoleman. Shian poistui majatalosta viitaten Lisan seuraamaan itseään.
Tuhon jumala näytti harmistuneelta.
Uskomatonta, kerta kaikkiaan!
Dani seisahtui katsomaan ikkunasta avautuvaa näkyä. Piha, jolla ennen oli kuljeksinut opettajia ja oppilaita, kulki nyt peikkoja, hiisiä ja Shianin yönsiniseen univormuun pukeutuneita sotilaita. Shaelin kauniin kaupungin rauniot savusivat siellä täällä muodostaen tulkitsemattomia savumerkkejä laskevan auringon värittämälle taivaalle. Oranssinen väri maalasi Danin kauniit kasvot ja hetken, vain hetken, hän näytti aivan tavalliselta viehättävältä naiselta.
Miten tähän oli tultu?
Dani pureskeli sormensa kynttä. Voiko hän syyttää ainoastaan itseään? Oliko hän keskiverto velho, joka halusi kuitenkin olla yksi suurimmista, kuten siskonsa. Oliko kunnianhimo ajanut hänet tälle tielle? Dani huokaisi ja kätki kasvonsa käsiinsä.
Hänen isänsä, Don Ejecton, oli kyllä osasyyllinen. Isä oli halunnut valtaa, enemmän kuin mitään muuta. Siksi tämä oli mennyt naimisiin Rosalind Asframin kanssa. Saadakseen mahtavan vaimonsa siivellä mainetta ja toivon mukaan myös maallista mammonaa.
Ejectonien perhe oli aina ollut mukana politiikassa, mutta Don oli kunnianhimoisempi. Hänelle ei riittänyt näpertely oman kaupunkinsa poliittisissa ympyröissä, vaan hän halusi koko Eternin polvilleen eteensä. Hän halusi itsensä kuninkaan kuuntelevan hänen neuvojaan. Donin ensimmäinen vaimo oli ollut poliittisesti sopivista piireistä, edustajiston puhemiehen tytär.
Sitten Don oli tavannut Rosalindin. Siitä naisesta oli kuulemma aistinut vallan ja voiman. Ne vetivät Donia vastustamattomasti puoleensa. Poliittisesti sopiva puoliso sai väistyä tämän erikoisen naisen tieltä ja heidät vihittiin 667. Edellisenä vuonna Don oli perustanut Phorin liikkeen, jonka tarkoituksena oli tehdä Eternistä kahdeksan itsenäisen hallintopiirin maa, jota ei johtanut kuningas, vaan jokaisella hallintopiirillä oli oma, kansanäänestyksellä valittu johtaja. Valvojaksi isä sitä kutsui, tietenkin ainoastaan valikoitujen korvien ollessa läsnä. Valvoja valvoisi kaikkea mitä hallintopiirissä tapahtuisi. Isä oli halunnut syrjäyttää kuninkaan ja korvata tämän kahdeksalla uudella.
Mitä järkeä siinä olisi, hän muisti kysyneensä isältään ollessaan yhdentoista.
Emme ole aatelisia, joten meistä ei ikinä voi tulla muuta kuin edustajiston jäseniä. Siksi haluan syrjäyttää aateliset ja nostaa tilalle tavallisia kansalaisia, jotka voivat nousta johtajiksi kykyjensä, eikä syntyperänsä mukaan.
Todellisuudessa isä oli tarkoittanut sitä, että hän ei muulla tavoin ikinä voisi päästä hallitsemaan yhtään mitään. Sitten oli tapahtunut jotain. Phorin liike ei enää ajanutkaan tavallisten kansalaisten asemaa poliittisella kentällä, vaan se alkoikin puuttua uskonnollisiin asioihin.
Haluatko sinä jumalaksi, Dani oli kysynyt isältään ollessaan kuudentoista.
En, mutta haluan, että ihmiset palvelevat oikeaa jumalaa, sellaista joka puuttuu asioihin itse, voimakkaalla kädellä, eikä piilottele lihavien pappien selän takana, jotka suoltavat sellaista sananhelinää, että tavalliset ihmiset eivät ymmärrä siitä mitään.
Instituutiona kirkko on papeille, heidän arvovallalleen. Minä perustan pyhätön, jossa ihmiset saavat henkilökohtaisen kosketuksen jumalaansa, yhteen ainoaan jumalaan, jota tullaan palvelemaan koko Eternissä.
Mutta sellainenhan on jo, Dani oli sanonut.
Kuka muka?
Nerre.
Siinä kohdin hänen isänsä alkoi nauraa.
Ylijumala vasta piilotteleekin. Suojelijajumalien ja Luojajumalien selän takana, puuttumatta koskaan ihmisten elämään.
Onko se tarpeen sitten? Puuttua ihmisten elämään, Dani kysyi.
Phorin liike oli saanut paljon uusia kannattajia, kun se oli muuttunut uskonnolliseksi yhteisöksi. Poliittiseen järjestelmään oltiin tyytyväisiä, mutta uskonnollisessa kentässä näytti olevan enemmän ristiriitaisuuksia ja epätietoisuutta. Papit olivat hoitaneet leiviskänsä huonosti ja jumalat eivät olleet korjanneet tilannetta, sillä heillä ei ollut uhkaajia. Shian oli toisessa ulottuvuudessa ja ainoat tosijumalat olivat he, keitään muita ei ollut, eikä tulisi olemaankaan. Vaarallinen välinpitämättömyys oli suurin synti johon papit ja Suojelijajumalat syyllistyivät. Papit olivat vielä omahyväisiä arvokkaassa yltäkylläisyydessään, eivätkä nähneet vaaraa, ennen kuin se kolkutti Sowanin herttuakunnan portteja Don Ejectonin muodossa.
Dani havahtui mietteistään, kun joku koputti oveen. Eversti Conconran astui sisään ja kumarsi.
Kovasti ponnistaen hänen onnistui ylläpitää kopea ilme kasvoillaan, kun hän viittasi lähetin pois huoneesta. Eversti jäi vielä seisoskelemaan, mutta Dani käski hänetkin pois.
Yksin jäätyään hän lysähti tuolille ja hänen ajatuksensa olivat synkät. Siinä, hänen silmiensä alla olivat olleet hänen ja Shianin uhkaajat ja hän ei ollut onnistunut huomaamaan heitä. Anselm ja Easin. Heitä hän nyt viimeiseksi olisi epäillyt. Mutta kuka se kolmas mies oli? Joku professoreista todennäköisesti. Dani huokaisi ja nousi ylös. Hänen oli lähdettävä Griesiin, sillä Shian odotti siellä. Mitähän Tuhon jumala tekisi hänelle, kun hän oli näin epäonnistunut.
Hänen ei ollut onnistunut ainoastaan kadottaa luolaan sulkemiaan miehiä, vaan hän oli myös päästänyt pakoon Mgian ja tämän kumppanit, jotka tällä hetkellä punoivat juoniaan heidän päänsä menoksi. Hän käveli rappuset alas ja meni lohikäärmeensä luokse, joka odotti kärsivällisesti yliopiston kampuksella. Danin lohikäärme oli väriltään punainen ja nimeltään Egna. Dani piti enemmän naaraista sillä vaikka he olivatkin kooltaan pienempiä, niin vastaavasti he olivat paljon sitkeämpiä ja lannistumattomampia.
Siihen kysymykseen Rosalindin piti antaa meille vihje, neuvo tai jotain sinnepäin. Tässä pohdiskelussa selvisi, että Easin on Rosalindin tyttären pojan poika, mikä selvittää Easinin kyvyn tulkita Peiliä. Mutta alkuperäinen kysymys: ”Miten muuttaa Peili takaisin Balantineksi?” on edelleen vaille vastausta.
