Joulupukki myrtsinä Ulkona satoi lunta jo kolmatta viikkoa peräkkäin. Tontut olivat luoneet polut puhtaiksi, mutta lunta tuli koko ajan lisää.
Tonttujen luoma lumi oli isoina kasoina talojen, pajojen ja tallien seassa.
Joulupukki istui tuolissaan syviin mietteisiin vaipuneena. Hänellä oli ongelma; hänen joulumielensä oli täysin kadoksissa.
Joulupukin mielestä joulu voitaisiin tänä vuonna unohtaa kokonaan.
Kaikki lapset jäisivät ilman joululahjoja, jos hän ei lähtisi aattoiltana niitä jakamaan. Vuosisatojen perinne katkeaisi.
Joulupukki kyllä tiesi tämän, mutta häntä ei kerta kaikkiaan kiinnostanut joulu tällä hetkellä. Hän olisi mieluummin ollut vaikka… Hawajilla.
Miksi joulupukki oli joutunut tällaisen mielentilan valtaan?

Jouluvalmistelut olivat alkaneet aivan normaalisti jo varhain keväällä.
Kesällä hän oli pitänyt muorin kanssa kuukauden kesäloman.
Töihin palattuaan hän oli ollut yhtä innoissaan lähenevästä joulusta kuin aina ennenkin.
Mutta parin viime viikon ajan hän oli suoraan sanottuna ollut kypsynyt koko joulutouhuun.
Tontut tekivät lahjoja kovalla kiireellä. Korvatunturilla oli muutenkin aivan tavaton hyörinä ja pyörinä.
Joulupukki Tämä oli aivan normaalia tähän aikaan vuodesta, mutta jostain syystä kaikki tuo hässäkkä ärsytti häntä tavattomasti.
Hänen teki mieli huutaa: ”NYT KAIKKI SEIS JA OLLAAN HILJAA!”
Mutta ei hän niin olisi voinut tehdä; ei hän voisi huutaa tontuilleen tuollaista, sillä he olivat selvästi innoissaan kaikesta mitä tekivät.

Joulupukki oli turhautunut tämän joulutunteen puuttumisen vuoksi.
Hän kuuli kuinka ovi avautui hänen selkänsä takana ja kohta hänen eteensä pöydälle ilmestyi kaakaomuki.
Joulumuori istui Joulupukin viereen. Yhdessä he katsoivat ulos ikkunasta lumiseen luontoon.
”Minä olen kadottanut joulumieleni”, Joulupukki tunnusti muorilleen. ”Minusta koko joulun voisi jättää väliin.”
”Entä kaikki joululahjat?” kysyi Joulumuori. ”Joulupukkia odottavat lapset ympäri maailmaa pettyisivät…”
”Tiedäntiedän”, Joulupukki sanoi, ”mutta en millään löydä itsestäni sitä joulun riemua, ja pelkään, että minun kauttani tämä apeus välittyy kaikkiin muihinkin. On vain niin tyhjä olo.” Joulumuori taputti Joulupukin kättä lohduttavasti. Sitten hän tunsi kuinka Joulupukin käsi jännittyi ja hän nousi ylös tuolistaan katsomaan ikkunasta ulos.

Joulupukki ja tähti Joulumuori ei nähnyt Joulupukin kasvoja, mutta hän tunsi kuinka tämän olemus muuttui, sillä samalla muuttui koko huoneen ilmapiiri apeasta innostuneen jännittyneeksi.
”Mikä sinulle tuli?” Joulumuori kysyi.
Joulupukki viittoi muorille: ”Tule katsomaan. Näetkö tuon?”
Joulumuori tuli katsomaan ikkunasta, ja samalla hänen silmiinsä osui taivaalla loistava kirkas tähti.Vilkkuva tähti
Joulumuori hymyili, sillä tämän tähden loistaessa hänetkin valtasi rauhallinen ja toivorikas tunne.
Joulupukki kääntyi katsomaan Joulumuoria hymyillen yhtä hyväntuulisena kuin ennenkin.
”Tuosta tähdestä muistin jälleen sen, mistä joulussa on kyse. Minun lisäkseni tietenkin”, hän jatkoi hymyillen leveästi. ”Nyt on asiat jälleen kunnossa, ja lähdenpä tästä valmistautumaan lahjojen jakoon ja joulumielen levittämiseen.”
Hän muiskaisi suukon muorinsa poskelle ja lähti joulupuuhiinsa hyräillen samalla Jouluyö, juhlayö -laulua.
Nuotteja ja Jouluyö, juhlayö Vilkkuva tähti

Lisää jouuisia tarinoita seuraavien linkkien takaa:

Metsän joulu -satu

Jouluinen tarina

Tonttu joka ei pitänyt joulusta

Joulupukki ja isä