 Käpy oli maassa sen kuusen juurella josta se oli aikoinaan pudonnut. Sen vierellä oli toinen käpy samasta puusta.Kävyt olivat olleet siinä vierekkäin koko talven ja nyt kun lumet olivat sulaneet kevätauringon lämmittävän paisteen vaikutuksesta, ne olivat tulleet esiin. - Päivää, sanoi toinen käpy toiselle. - No, päivää vaan, vastasi toinen käpy katsahtaen vierustoveriinsa. 
- Näytät jotenkin tutulta, oletkohan se sama joka oli alhaalta katsottuna kuudennella oksalla, lähellä runkoa.- Joo, siinähän minä…Hei, sinä olet se kaveri siitä yläpuolelta…muistanhan minä sinut. Jostain kuului töminää kun neljä pientä tassua juoksivat pitkin metsää. Valkoinen, hieman lättänä, kuono, jossa oli musta nenä, lähestyi käpyjä. Touhuissaan se otti kävyn suuhunsa. - Fikke, huusi naisääni jostain kauempaa. Koira nosti päätään ja lähti juoksemaan kohti ääntä. - Moi sitten, huusi koiran suussa oleva käpy. – Minä tässä taidan vaihtaa maisemaa. - Hyvä tyttö, tule tänne, pian, pian. Hienoa!, naisääni kehui koiraa. – Mikä sinulla on suussasi? Näytä…Käpy… Fikke lähti juoksemaan pitkin metsää ja nainen seurasi sitä hitaammin. Keväinen metsä oli kaunis ja aurinko paistoi kuusien, mäntyjen ja vielä lehdettömien puiden oksien välistä. Koiran suussa oleva käpy katseli ohitse vilistävää maisemaa.  - No, se mietti itsekseen. – Ei tämä nyt niin kauhean erilaiselta näytä, tämä maailma, kotikuusen juureen verrattuna. Aika samanlaista näyttää olevan… Fix pysähtyi ja katsoi kalliossa olevaa kuoppaa, jossa oli koiran mielestä jotain outoa ja merkillistä. - Fix, huusi nainen. – Älä juo sitä vettä, se on likaista. Käpy oli samaa mieltä. Mutta koiraa kiinnosti kielletty aine. Se katsoi vettä ja sitten jälleen omistajaansa. Ja jälleen vettä. Se työnsi kuononsa viileään veteen. Käpy tunsi kuinka sen pinta kastui. Se ei tuntunut yhtään mukavalta. "FIX" huusi nainen uudelleen, mutta nyt sellaisella äänensävyllä, josta koira tiesi emännän olevan tosissaan. Eli kuono pois vedestä ja Fikke juoksi omistajansa luokse. - Anna käpy, sanoi nainen ja otti sen maasta johon koira sen pudotti. Nainen heitti kävyn ja koira haki sen. Jälleen käpyä heitettiin ja taas koira haki sen ja toi takaisin. Noiden ilmalentojen aikana käpy ehti nähdä pitkälle. Se näki metsän takana olevan asutusalueen. Se näki teitä, joissa kulki outoja kulkuneuvoja. Se näki meren siintävän kauempana. Se näki taivaan ja auringon. Fikke otti jälleen kävyn suuhunsa ja juoksi vinhaa vauhtia pitkin ja poikin metsää. - Tänne Fix, huusi nainen. – Mennään kotiin. Koira heitti kävyn suustaan ja lähti emäntänsä luokse häntä heiluen. Käpy laskeutui ilmalentonsa jälkeen mättäälle.  - Jaa, tulit sitten takaisin. Oliko reissulla kivaa? - No, kyllähän siinä maailmaa sai nähdä. Mutta aina sitä nähtävästi palataan takaisin mistä on lähtenyt.  Sadun kirjoitti © Design : Minna Leinonen Tarinan kopiointi ei sallittua ilman tekijän lupaa. Kuvat © Design : Pauliina Ihalainen Kuvien käyttö ja kopiointi muuhun tarkoitukseen vain tekijän luvalla. |
| Kysymykset | |
| 1. Mikä eläin Fix on? | |
| 2. Mitä ainetta oli kallionkolossa? | |
| 3. Mikä oli sulattanut lumen? | |
| 4. Mistä puusta kävyt olivat pudonneet? | |
