Velho ja taikajuoma
Etusivulle
Ajankohtaista kirjastossa
Aukioloajat
Yhteystiedot
Käyttösäännöt
Maksut
Verkkokirjasto
Verkkokirjaston käyttöohjeet
Verkkokirjaston käyttö matkapuhelimella
Sähköisten kirjojen lainaus
Kirjastossa käytettävissä olevat tietokannat
Uutuuksia
Lehdet
Kirjan matkassa
Satuvisa
Satutunnit
Kuvia
Lue fantasiakirja Etern
Lähetä palautetta kirjastolle
Kaukolainapyyntö
Osoitteenmuutos
Hankintatoivomus
Linkkejä
Tilastotietoa Pöytyän kirjastosta
Pöytyän kunnan sivuille


Sydämet
Vieras vuorten takaa
Alaylitasapäin kuningaskunnan kaduilla käveli nuori neitonen, jonka hiukset olivat… niin,
Kesäheinä tuota noin, ne olivat jotenkin paikka paikoin punaiset ja taas jostain suunnasta katsottuna vihreät ja taas toisaalta katsottuna keltaisenoranssit ja jollain tavoin siniset. Kyllä, arvasitte oikein, Kesäheinähän se siinä käveli. Hän oli kylässä hyvin tunnettu, ensinnäkin tietysti erikoisenväristen hiustensa ansiosta ja siitä miten hän oli tullut kylään (kissakirous ks. edellisen kuukauden satu) ja eritoten erittäin kuuluvasta äänestään, jolla hän aina keskusteli velhon kanssa myttyyn menneen hiustenvärin palautusjuoman jälkeen.

Naiset - Ei ole velho Nytsemyrkynlykkäs vielä löytänyt keinoa saattaa Kesäheinän hiuksia ennalleen, totesi eräs kadulla kävelevä nainen ystävättärelleen.
-Niin kauniit kultaiset hiukset kun hänellä silloin oli, kun hän tänne tuli muutama kuukausi sitten. Onkohan velhomme sittenkään niin taitava kun on antanut uskotella, jos ei nyt saa edes hiusten väriä ennalleen. Kesäheinä käveli naisten ohi ja tervehti näitä.

*

Kesäheinä astui sisään kyläpuotiin jossa iso viiksekäs ja aina iloinen kauppias tervehti häntä.
Kaupan kyltti - Että on neidillä kauniin väriset hiukset tällä kertaa. Minun on kyllä sanottava suoraan, että ne vaaleanpunaiset hiukset, jotka neidillä viimeksi oli, eivät oikein sopineet teille.
- Kiitos, mutisi Kesäheinä, kun ei oikein tiennyt mitä muutakaan olisi sanonut. Hän ojensi velhon kirjoittaman kauppalistan kauppiaalle ja meni itse kaupan ovelle, sillä ulkona oli mitä kaunein kesäinen päivä. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, muutama poutapilvi ajelehti siellä auringon seurana ja …. Mikäs tuo on?
Kesäheinä tarkensi katsettaan kaukaisuuteen. Jokin musta piste lähestyi melkoisenkin lujaa vauhtia kuningaskuntaa lännestä suojaavien vuorien suunnasta.

Hän lähti juoksemaan lujaa vauhtia kotiinsa (… tai siis velhon kotiin, jossa hän edelleen asui, mutta nyt ei ollut aikaa liialliseen sanalliseen tarkkuuteen, pääasia oli, että hän tiesi minne oli menossa). Kesäheinä juoksi riemunkirjavat hiukset tuulessa hulmuten katua pitkin ja saapuessaan perille hän kiskaisi oven auki niin terävästi, että se meinasi jäädä hänen käteensä saranoineen kaikkineen.
Nytsemyrkynlykkäs nukkui.

- HERÄÄ! Kesäheinä huusi velhon korvaan.
Velho ja kesäheinä Velho nousi pystyyn nopeammin kuin pystyt sanomaan kissa (joista velho ei liiemmin pitänyt ks. tammikuun satu).
- Mitä vietävää sinä karjut, olin juuri saanut unen.. siis ajatuksen päästä kiinni, ja sinä tulet ja huudat korvan kuuroksi.
- Lohikäärme! Kesäheinä sanoi kiskoen vastentahtoista velhoa hihasta ulos pihalle.
- Älä nyt naurata…
- Näetkö sinä minun nauravan?
Nytsemyrkynlykkäs katsoi vakavaa tyttöä, joka näytti kiukkuiselta, toisaalta ainahan Kesäheinä näytti kiukkuiselta, se tuntui olevan hänen perusilmeensä…
- Katso nyt tuonne!
Velho katsoi tytön osoittamaan suuntaan ja toden totta, jopas jotain, kappas vain…
- Lohikäärme.
- Niinhänminäsanoin. Kesäheinä puhui niin nopeasti, että kaikki sanat olivat yhtä pitkää ketjua.

Kuninkaan vartija juoksi katua pitkin heidän luokseen.
- Kuningas pyytää teitä viipymättä linnaansa!
Kun he saapuivat kuningas Seistopin linnaan kuningas oli salissa mittailemassa askeleillaan lattiaa.
- Oletteko jo kuulleet tämän tyrmistyttävän uutisen? Kuningas kysyi saapujilta.
- Kyllä vaan…
- Ihanko totta? Kylläpä tässä valtakunnassa uutiset kulkevat nopeasti.
Kesäheinä ja Nytsemyrkynlykkäs katsoivat kuningasta hämmentyneinä.
-No tuota, hyvä kuningas, kaikkihan sen kohta tietävät.
Kuningas ja lohikäärme - Kaikki, voihkaisi kuningas vajoten samalla tuolilleen. –Voi itku…
- Puhummeko me nyt samasta asiasta, Kesäheinä tiedusteli. –Me puhumme lohikäärmeestä ja te puhutte arvattavasti jostain ihan muusta…
- Lohikäärme? Mikä lohikäärme? Kuningas kysyi ihmettelevällä äänellä ja katseellaan.
- Kaupunkia lähestyy lohikäärme.
- Aivanko totta? Kuningas riensi parvekkeelle katsomaan. – No niinpä näkyy…
- Pitäisikö ihmisiä varoittaa tai jotain, vartija tiedusteli epävarmasti.
- Mitä turhia, kaikkihan sen näyttävät jo nähneen, Seistop sanoi viitaten alapuolellaan tapahtuvaan huutamiseen ja juoksemiseen.
Lohikäärme tuli lähemmäs ja lähemmäs. Sen suuri sininen keho, siivet, häntä ja pää olivat kuninkaanlinnan yläpuolella. Lohikäärme avasi suunsa ja sieltä välkkyivät terävät, valkoiset hampaat. Savupöllähdys tuprahti sen suusta.

Kuinka sitten kävi... Sen kuulet ensi kuussa

Sadun kirjoitti © Design : Minna Leinonen
Tarinan kopiointi ei sallittua ilman tekijän lupaa.

Kuvat © Design : Pauliina Ihalainen
Kuvien käyttö ja kopiointi muuhun tarkoitukseen vain tekijän luvalla.

Kysymykset
1. Minne Kesäheinä oli matkalla?
2. Mikä olio lenteli poutapilvien joukossa?
3. Mitä velho oli tekemässä, kun Kesäheinä tuli kiireesti kotiin?
4. Minkä väriset Kesäheinän hiukset olivat olleet edellisellä kerralla, kun kauppias oli nähnyt hänet?

Lisää satuvisailuja...

Jakaja  Jakaja  Jakaja Jakaja  Jakaja  Jakaja Jakaja

Ajankohtaista | Aukioloajat | Etusivu | Yhteystiedot | Käyttösäännöt | Maksut | Verkkokirjasto | Verkkokirjaston käyttöohjeet | Käyttöohjeet matkapuhelimelle | E-kirjan käyttöohjeet | Satuvisa | Tietokannat | Uuutuudet | Lehdet | Kirjan matkassa | Satutunnit | Kuvia kirjastoista | Fantasiakirja | Palaute | Kaukolainapyyntö | Osoitteenmuutos | Hankintapyyntö | Linkkejä | Tilastotietoja Pöytyän kirjastosta | Pöytyän kunnan sivuille |