Velho ja taikajuoma
Etusivulle
Ajankohtaista kirjastossa
Aukioloajat
Yhteystiedot
Käyttösäännöt
Maksut
Verkkokirjasto
Verkkokirjaston käyttöohjeet
Verkkokirjaston käyttö matkapuhelimella
Sähköisten kirjojen lainaus
Kirjastossa käytettävissä olevat tietokannat
Uutuuksia
Lehdet
Kirjan matkassa
Satuvisa
Satutunnit
Kuvia
Lue fantasiakirja Etern
Lähetä palautetta kirjastolle
Kaukolainapyyntö
Osoitteenmuutos
Hankintatoivomus
Linkkejä
Tilastotietoa Pöytyän kirjastosta
Pöytyän kunnan sivuille


Sydämet
Kissat
Eliksiiri
Eliksiiri
Kuningas yksin parvekkeella
Viiksekkäitä valtakunnassa
Kuningas ja lakeija Alaylitasapäin nimisessä valtakunnassa oli tällä hetkellä todella rauhallista. Kuningas Seistop katseli parvekkeeltaan kuningaskuntaansa ja huokaisi. Oli ihan kiva olla kuningas, mutta juuri nyt se oli todella tylsää. Kuningas antoi katseensa vaellella pitkin katuja. Ihmisiä ei ollut paljonkaan liikkeellä, mutta… hetkinen! Mitäs tuolla tapahtuu?
Nuori tyttö kulki pitkin katua ja hänen perässään kulki kymmenkunta kissaa. Tyttö yritti selvästi päästä kissoista eroon, sillä hän välillä pyrähti juoksuun ja välillä taas kääntyi ja huitoi kissoille.
Seistop viittoili hänen takanaan parvekkeella seisovalle lakeijalle.
-Mene katsomaan mikä juttu tuo on?
Lakeija katosi vain ilmestyäkseen hetken kuluttua kadulle. Hän käveli tytön luokse, joka oli pysähtynyt ja huusi ja huitoi kissoille kuin liikennepoliisi. Kuninkaan palvelija puhutteli tyttöä ja tyttö katsoi kuninkaanlinnaan päin. Hän pyöritti päätään niin että vaaleat hiukset vain hulmusivat liikkeen mukana.
Lakeija palasi takaisin kuninkaansa luo.
-Tyttö sanoo, että hän ei voi tulla linnaan, koska siinä tapauksessa koko linna täyttyisi pian kissoista.
-Miksi hän vetää puoleensa niin paljon kissoja?
-Kuulemma kyseessä on pahan noidan häneen asettama kirous.
-Kummallinen kirous…, mutisi kuningas. – Jospa minä menenkin hänen luokseen alas. Saanpahan jotain vaihtelua tähän tylsyyteen.
Tyttö ja kissat Palvelija viittoili kahdelle parvekkeella seisovalle vartijalle, jotta nämä seuraisivat kuningasta. Seistop ja kaksi vartijaa saapuivat kadulle, jossa oli jo melkoinen liuta kissoja ja niiden keskellä istui harmistuneen näköinen tyttö päätään pidellen.
-Miksi sinun yllesi on langetettu näin omituinen kirous, tiedusteli kuningas tytöltä.
Tyttö katsoi kuningasta. Hän tiesi, että hänen olisi pitänyt nousta ylös ja suorittaa hoviniiaus, mutta häntä ei suoraan sanottuna paljon kiinnostanut etiketit tässä tilanteessa.
-Eräs noita kotikyläni liepeillä asetti ylleni tällaisen viheliäisyyden, vain koska koirani ajoi takaa hänen kissaansa. Nyt koirani ei uskalla tulla luokseni lainkaan, mutta kissoja kyllä riittää.
-Tavattoman mielenkiintoista!
-Juu, niin teistä varmaan onkin…
-Minulla on valtakunnassani erittäin etevä velho, jospa hän pystyisi auttamaan sinua neiti….
-Kesäheinä.
Kesäheinä ja Seistop (ja ne kaksi vartijaa ja suuri määrä kissoja) lähtivät kohti kaupungin velhon asuntoa. Velho Nytsemyrkynlykkäs, oli juuri ottamassa nokosia, kun kuningas astui sisään.
-Mitä vietävää kaikki nämä kissat tänne tunkevat, velho ärisi, sillä hänkin oli enemmän koiraihmisiä.Velho Nytsemyrkynlykkäs
-Kuulehan, Nytsemyrkynlykkäs, tällä nuorella neidolla on erittäin mielenkiintoinen dilemma…
sitten kuningas ja Kesäheinä kertoivat mikä ongelma oli.
-Hmm… totesi velho. – Todella intresanttia! Enköhän minä jotain keksi.
Velho tutki kirjojaan ja keitti jonkinlaisen epämääräisen keitoksen. Kissat lisääntyivät velhon asunnossa kaiken aikaa.
-Noniin, viimeinkin valmis, velho sanoi katsellen samalla kiukkuisesti huushollissaan viliseviä kissoja. (Velhon koira oli paennut talosta jo ajat sitten, samoin toinen vartijoista, sillä hän oli kissoille allerginen.) – Juopa tyttö tämä, niin eiköhän ongelma poistu!
Kesäheinä katsoi myrkynvihreää juomaa ja kaatoi sen sitten kurkustaan alas. Hetken aikaa tytön kasvojen väri on samaa vivahdetta kuin juoma, sitten hän henkäisi syvään. Velho ja kuningas ja vartija katsoivat tyttöä kiinnostuneesti. Samoin tekivät kissat. Sitten ne (kissat) katsoivat toisiaan ja lähtivät omille teilleen.
-Ihanaa, Kesäheinä huudahti, olen vapaa kirouksesta.
Velho ja kuningas katsoivat edelleen tyttöä.
-Mikä nyt on?
-Öö…, aloitti kuningas
-…tuota, jatkoi velho.
Tyttö ja vihreät hiukset –Sinun hiuksesi ovat vihreät, lopetti vartija.
-MITÄ!? Tyttö haki peilin ja näki vihreät hiuksensa. –Voi minun kauniita kultaisia kutrejani. Miten minä ikinä kehtaan näyttäytyä tämän näköisenä?
-No, ainakin kissaongelma on ratkaistu, Nytsemyrkynlykkäs sanoi.
-Minä jään tänne niin kauaksi aikaa, että keksit keinon palauttaa hiusteni värin entiselleen, Kesäheinä sanoi laittaen käsivartensa puuskaan rinnalleen. Ilme hänen kasvoillaan oli jotain kiukkuisen ja äärimmäisen raivostuneen välimaastosta.
-Jaa, jospa minä tästä lähdenkin takaisin linnaani, Seistop sanoi ja poistui vartijansa kanssa.

*

Kuningas seisoi jälleen kerran parvekkeellaan katsellen valtakuntaansa.
-Kylläpä on taas hiljaista ja rauhallista, hän sanoi hieman viistosti takanaan seisovalle lakeijalle.
-EI hyvänen aika sentään!! kuului huuto velhon asunnolta päin. - Kyllä ne vihreätkin olivat paremmat kuin nämä siniset….
-Kyllä vaan, niin se on yhtä rauhallista kuin ennenkin

Sadun kirjoitti © Design : Minna Leinonen
Tarinan kopiointi ei sallittua ilman tekijän lupaa.

Kuvat © Design : Pauliina Ihalainen
Kuvien käyttö ja kopiointi muuhun tarkoitukseen vain tekijän luvalla.

Kysymykset
1. Mikä on kuninkaan palvelijan "hienomi" nimi?
2. Miksi tyttö veti puoleensa kissoja?
3. Minkä väriseksi tytön hiukset muuttuivat?
4. Oliko velho enemmän koira- vaiko kissaihmisiä?

Lisää satuvisailuja...

Jakaja  Jakaja  Jakaja Jakaja  Jakaja  Jakaja Jakaja

Ajankohtaista | Aukioloajat | Etusivu | Yhteystiedot | Käyttösäännöt | Maksut | Verkkokirjasto | Verkkokirjaston käyttöohjeet | Käyttöohjeet matkapuhelimelle | E-kirjan käyttöohjeet | Satuvisa | Tietokannat | Uuutuudet | Lehdet | Kirjan matkassa | Satutunnit | Kuvia kirjastoista | Fantasiakirja | Palaute | Kaukolainapyyntö | Osoitteenmuutos | Hankintapyyntö | Linkkejä | Tilastotietoja Pöytyän kirjastosta | Pöytyän kunnan sivuille |