Velho ja taikajuoma
Etusivulle
Ajankohtaista kirjastossa
Aukioloajat
Yhteystiedot
Käyttösäännöt
Maksut
Verkkokirjasto
Verkkokirjaston käyttöohjeet
Verkkokirjaston käyttö matkapuhelimella
Sähköisten kirjojen lainaus
Kirjastossa käytettävissä olevat tietokannat
Uutuuksia
Lehdet
Kirjan matkassa
Satuvisa
Satutunnit
Kuvia
Lue fantasiakirja Etern
Lähetä palautetta kirjastolle
Kaukolainapyyntö
Osoitteenmuutos
Hankintatoivomus
Linkkejä
Tilastotietoa Pöytyän kirjastosta
Pöytyän kunnan sivuille


Sydämet
Ankkuri
Hiiri joka halusi merelle

Laiva purjehtii merellä
Ankkuri


Hiiri asui metsässä sukulaistensa, ystäviensä ja muiden hiirien kanssa. Hiiret olivat tyytyväisiä metsäänsä, sillä siellä oli rauhallista ja kaunista ja syötävää oli yllin kyllin. Mutta eräs hiiri huokaili säännöllisin väliajoin niin raskaasti, että vihdoin hänen ystävänsä kysyivät häneltä, että mikä sinua oikein vaivaa.
- Ei mikään, vastasi tämä Tossu-niminen hiiri.
- Kyllä sinua nyt jokin masentaa, kun huokailet niin, että lehdet tippuvat puusta.
Tossu huokaisi jälleen.
- Minä en ole ikinä nähnyt merta.
Muut hiiret katselivat toisiaan hämmästyneinä.
- Emme mekään ole nähneet merta, mutta ei se meitä masenna. Ei hiiri kuulu merelle. Hiiri kuuluu kuivalle maalle.
- Mutta naapurikylän vanha Matruusi-hiiri on ollut merellä. Siitähän hän on saanut nimensäkin.
- Älä kuuntele sitä vanhaa pappaa. Hänellä on jo niin pahoja muistihäiriöitä, etta hän on saattanut keksiä koko jutun.
Tossu ei virkannut mitään, huokaisi jälleen ja lähti kävelemään. Kuin huomaamatta hän käveli läpi kauniin kesäisen metsän, sen sammalmättäiden ja kukkien.
Tossu katsoi ylös ja näki sinisen taivaan. Heti se muistutti häntä merestä ja suuri huokaus purkautui hänen suustaan.
Tossu pysähtyi ja nojasi selkäänsä mustikanvarpuun. Hajamielisesti hän otti mustikan ja söi sen. Mustikka värjäsi hänen kätensä sinisiksi, ja Tossu huokaisi jälleen.

- Mitä sinä nuorihiiri huokailet?
Tossu kääntyi ja näki Matruusi-hiiren istuvan kivellä. Hän meni istumaan tämän vanhan valkopartaisen hiiren viereen.
- Minä haluaisin merelle.
- Merelle! Säihke syttyi vanhan hiiren silmiin. – Voi niitä aikoja, kun minä seilasin meriä. Ja kaikki ne vieraat maat, niiden tuoksut ja maut.
Meren suunnattomuus ja ne pärskeet, jotka aallot heittivät kannelle, kastoivat minut usein läpimäräksi. Oli jännittävää kun myrsky iski, kaikki se tuuli ja suuret aallot.
Kapteenin huuto tuulen yli ja me merihiiret taistelemassa luonnonvoimia vastaan.
Tossu huokaisi jälleen. Hänen oma elämänsä tuntui entistäkin tylsemmältä ja hänen kaipuunsa merelle kasvoi kasvamistaan. Mahtaisiko hänen toiveensa koskaan toteutua!

- Tiedätkö, Matruusi-hiiri sanoi. –Hiirellä on oltava unelmia. Jotkin unelmat toteutuvat ja toiset eivät.
Minä en aikanani halunnut mitenkään erityisesti merelle, minä vain satuin syntymään satamassa. Pidän tästä elämästäni täällä metsässäkin.
Se on erilaista kuin merellä olo, mutta ei yhtään sen parempaa tai huonompaa, vain erilaista. Jos sinut on tarkoitettu merille, sinä pääset merille.
Jatka unelmointia, poikaseni. Se on parasta mitä voit tehdä, mutta älä silti jätä elämättä elämääsi täällä metsässä, sillä täällä elämäsi on tällä hetkellä.

Tossu lähti takaisin kotiinsa. Kun hän avasi oven, hän näki äitinsä ja isänsä juttelevan vieraan hiiren kanssa.
Kuullessaan oven käyvän he kääntyivät ja äiti sanoi vieraan olevan hänen veljensä eli hiiri oli Tossun eno Taavetti.
- Taavetti on tiedätkös merihiiri, Tossun isä sanoi.
- Voi, Tossu henkäisi, minäkin haluaisin merille!
- No, kuinka sattuikaan. Meillä on laivassa yhden hiiren vajaus, kun Eskelinen päätti siirtyä maanviljelijäksi. Tuletko siskonpoika mukaani?
- Että tulenko! Totta kai, Tossu huudahti, kun hänen äitinsä ja isänsä nyökkäsivät, sillä he olivat toki tietoisia poikansa suuresta haaveesta.

Ja niin siinä sitten kävi, että Tossu lähti Taavetti-enonsa kanssa satamaan ja nähtyään suuren laivan, kuultuaan sen parrujen natisevan aaltojen sitä liikutellessa,
haistaessaan kostean ilman, hän tiesi tulleensa juuri sinne minne halusikin: unelmaansa.

Vuodet vierivät ja laiva purjehti merellä, se poikkesi satamassa jos toisessakin.
Useasti Tossu muisteli Matruusi-hiirtä ja mitä tämä oli hänelle sanonut: 'Voi niitä aikoja, kun minä seilasin meriä!' Juuri niitä aikoja Tossu nyt eli ja hän nautti kaikesta täysin rinnoin.
Ylhäällä liitelevä kotka katsoi alas kimmeltävään veteen. Jälleen kerran se huomasi järvellä liikkuvan aluksen.
Kotka mietti, miltä tuntuisi purjehtia ja alhaalla laivan kannella ainakin yksi hiiri mietti, miltä tuntuisi lentää.

**************

Pienen tarinan suuri opetus:

Jos katsoisimme asiaa ylhäältäpäin, kuten kotka, laajasta perspektiivistä, huomaisimme erään omituisen asian:
se meri, missä Tossu purjehti enoineen ja muine matruusitovereineen ei ollut todellisuudessa kuin järvi.
Mutta hiirelle se järvi oli kuitenkin meri, sillä kaikkihan on aina suhteellista.
Siitä voidaan selviytyä, että meri on järvi, mutta siitä, että luopuisi unelmistaan ei selviä.
Pitäkää kiinni unelmistanne. Kun yksi toteutuu, etsikää toinen.

Tossu-hiiri












Tossu ja Matruusi









Hiiri ihailee laivaa
Laiva purjehtii merellä

Sadun kirjoitti © Design : Minna Leinonen
Tarinan kopiointi ei sallittua ilman tekijän lupaa.

Kuvat © Design : Pauliina Ihalainen
Kuvien käyttö ja kopiointi muuhun tarkoitukseen vain tekijän luvalla.

Kysymykset
1. Mitä outoa oli siinä, että Tossu halusi merelle?
2. Mistä Matruusi-hiiri oli saanut nimensä?
3. Kuka Taavetti oli?
4. Mikä on elämässä tärkeintä?



Lisää satuvisailuja...

Jakaja  Jakaja  Jakaja Jakaja  Jakaja  Jakaja Jakaja

Ajankohtaista | Aukioloajat | Etusivu | Yhteystiedot | Käyttösäännöt | Maksut | Verkkokirjasto | Verkkokirjaston käyttöohjeet | Käyttöohjeet matkapuhelimelle | E-kirjan käyttöohjeet | Satuvisa | Tietokannat | Uuutuudet | Lehdet | Kirjan matkassa | Satutunnit | Kuvia kirjastoista | Fantasiakirja | Palaute | Kaukolainapyyntö | Osoitteenmuutos | Hankintapyyntö | Linkkejä | Tilastotietoja Pöytyän kirjastosta | Pöytyän kunnan sivuille |