Jouluinen tarina

Korvatunturilla kävi kova hyörinä. Tonttuja näytti häärivän joka paikassa. Toiset tekivät lahjoja, osa juoksi valmiit lahjat sylissään vieden niitä lajitteluhuoneeseen, jossa lahjat paketoitiin ja niihin laitettiin vastaanottajan nimi ja muut yhteystiedot.
Kirjanpito-osaston tontut istuivat tuoleillaan näyttäen hieman stressaantuneilta. Se oli erittäin tarkkaa työtä, sillä heidän vastuullaan oli se, että paketit ja niiden toivoajat löytäisivät toisensa aattoiltana.
-Eieiei…, huusi eräs kirjanpito-osaston tarkkailijatonttu.
–Ei Villelle mene villapuseroa vaan hänelle menee tuo jääkiekkomaila.
-No, kenelle tämä villapusero sitten menee?
-Se menee Villen äidille.
Joulupukki tarkkaili tätä kaikkea touhua hymyillen. Kyllä hänellä oli maailman paras työ, sillä mikä sen hienompaa kuin antaa lahjoja. Ei mikään.
Ilman tonttuja ei hän kyllä olisi selvinnyt millään. Pukki itse luki jokaisen kirjeen joka hänelle kirjoitettiin,
mutta sen jälkeen kirjeet luovutettiin tontuille jotka kirjasivat ylös kaiken oleellisen tiedon.
Jos puuttui osoite tai nimi, tai maa, niin tontut tekivät aikamoista salapoliisintyötä selvittääkseen asian.
Lisäksi he tietenkin pitivät listaa siitä ketä oli ollut kiltti ja ketä tuhma. Jaa-a, Joulupukki tuumi ja meni takaisin istumaan pöytänsä taakse. Sillä oli aikamoinen kasa kirjeitä.
Keneltähän tämä on….

-Joulupukki…apua….katastrofi…, pääkirjanpitäjätonttu juoksi huoneeseen lahjatavaroidentekijätonttujen päätontun kanssa.
-Mikä on ongelma? Joulupukki kysyi rauhallisesti.
-Meillä on yksi ylimääräinen lahja!
-Niin…
-Se tarkoittaa sitä, että yksi kirje on kadonnut! Minä olen laittanut kaikki saapuneet kirjeet tähän, vastatut tähän…,
Tonttu Kirjallinen sanoi laittaen kirjat Joulupukin pöydälle
-…ja minä olen laittanut lahjatoivomukset tähän ja tehdyt lahjat tähän…,
jatkoi Tomera latoen myös kirjansa pöydälle.
-…ja ne eivät täsmää, tontut Kirjallinen ja Tomera huusivat.
-Ja-ha, Joulupukki totesi kirjapinojen takaa. Hän nousi ylös. – Eli kirje on kuitenkin kirjattu saapuessaan, koska siitä on laitettu lahjamerkintä Tomeran kirjaan.
-Niin…siitä on viety lahjatoive kirjaan, mutta meidän osastomme ei ole merkinnyt ylös lähettäjää …voi voi voi…, Kirjallinen voivotteli vääntäen käsiään epätoivoisena.
-Ei hätää, Joulupukki rauhoitteli,mene Muorin luokse juomaan kupposellinen kaakaota, niin minä ja Tomera yritämme selvittää tätä asiaa.
Tonttu Kirjallinen lähti Joulumuorin luokse. Joulupukki kysyi Tomeralta, mikä ylimääräinen lahja oli. Tomera näytti sen kirjastaan.
-Jaa…, Joulupukki sanoi ja rapsutti päätään. –Tuo voi olla toivomuslistassa kenellä vaan.
-Joo, Tomera sanoi, ja et arvaa kuinka vaikea sitä oli valmistaa.
-Meillä on aikaa juuri ja juuri kiertää maapallo ja yrittää kuunnella kuka erityisesti kaipaa tätä lahjaa tai kuka mahdollisesti kertoo mitä on toivonut.
Joulupukki ja Tomera istuivat pikarekeen, jossa oli vain kaksi poroa.
Mutta ne porot olivat nimensä mukaisesti erittäin nopeita. Porojen nimet olivat Ajatus ja Pyrstötähti. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin huomaa Ajatuksessa jotain omituista. Se on nimittäin hevonen, joka halusi isona poroksi. Joulupukki on erittäin suvaitsevainen henkilö, joten hänestä siinä ei ollut mitään ihmeellistä ja hän otti Ajatuksen palvelukseensa.
-Hop Ajatus ja hop Pyrstötähti! Matkaan!
Joulupukki ja Tomera kiisivät maapallon ympäri ja palasivat takaisin Korvatunturille.
He olivat molemmat mietteliään näköisiä.
-Näyttää siltä että puolet maailman ihmisistä kaipaa tuota lahjaa…
-Joo, ja toinen puoli haluaisi antaa sen lahjaksi. Mitäs nyt tehdään?
Joulupukki mietti hetken ja sanoi sitten: Me annamme sen lahjaksi kaikille.

Ja niin kaikki maailman ihmiset ja eläimet saivat lahjaksi joulurauhan.