Velho ja taikajuoma
Etusivulle
Ajankohtaista kirjastossa
Aukioloajat
Yhteystiedot
Käyttösäännöt
Maksut
Verkkokirjasto
Verkkokirjaston käyttöohjeet
Verkkokirjaston käyttö matkapuhelimella
Sähköisten kirjojen lainaus
Kirjastossa käytettävissä olevat tietokannat
Uutuuksia
Lehdet
Kirjan matkassa
Satuvisa
Satutunnit
Kuvia
Lue fantasiakirja Etern
Lähetä palautetta kirjastolle
Kaukolainapyyntö
Osoitteenmuutos
Hankintatoivomus
Linkkejä
Tilastotietoa Pöytyän kirjastosta
Pöytyän kunnan sivuille


Sydämet
Satuvisa


Jakaja  Jakaja  Jakaja Jakaja  Jakaja  Jakaja



Otsikko
Pieni poika tuli kirjastoon.
-Voinko tuoda tänne myös norsuni? poika kysyi.
-Totta kai, kirjastonhoitaja Sivunen hymyili ja kuvitteli pojan tuovan mukanaan leluelefantin.
Suuri oli hänen hämmästyksensä, kun poika talutti sisään elävän norsun. Pojalla oli hienoisia vaikeuksia saada norsuaan sisälle,
mutta onneksi norsu oli vielä nuori ja siten pienikokoinen.
Norsu -Tuota…, aloitti kirjastotäti. – Minä luulin sinun norsusi olevan paljon pienempi ja jotenkin erilainen. Lelumaisempi, ehkä. Niin kyllä, ajattelin kyseessä olevan lelunorsu.
-Ei tämä ole lelu, poika sanoi.
-Niin, niin, kyllä minä sen nyt huomaan, mutta kun kysyit niin luulin sen olevan lelu.
-Sain tämän lahjaksi, poika selitti ja silitti norsuaan.
-Ahaa.. hrmm, erikoislaatuinen lahja. Keneltä sait sen?
Intia -Setäni lähetti sen minulle Intiasta. Hän on ollut siellä tutkimusmatkalla jo vaikka kuinka kauan ja hän lähetti minulle tämän hienon lahjan. Eemelin.
-Ahaa…vähän kuin Vaahteramäen Eemeli, kirjastotäti sanoi.
-Mikä Vaahteramäen Eemeli? Ei ole muuta Eemeliä kuin tämä minun Norsu-Eemelini, poika sanoi totisesti.
-Etkö ole koskaan kuullut Vaahteramäen Eemelistä? ihmetteli kirjastonhoitaja.
– Sehän on kummallista, sillä Eemeli on hyvin tunnettu henkilö kirjallisuudessa ja hänestä on tehty televisiosarjakin.
-En ole ikinä kuullutkaan, poika sanoi ja norsu pöräytti kärsällään pojan hiukset sekaisin.
Kirjastotäti oli todella hämmästynyt. Hänestä jokaisen pikkupojan olisi pitänyt tietää kuka Eemeli oli. Todella omituista. Ainakin kirjastotädin mielestä. Niin no, olihan tuo elefanttikin hiukan omituinen juttu.
Talli -Missä pidät Eemeliä?
-Hänellä on oma huone.
-Jonkinlainen talli varmaan, niin kuin hevosillakin.
-Ei mitään tallia, vaan huone minun huoneeni vieressä.
-Jestas, kirjastotäti Sivunen sanoi ja mietti kuinka mahdottoman isossa talossa poika oikein asuikaan.
Takki -Eikö norsusi palellu täällä kun on talvi ja pakkasia?
-Sillä on talvitakki, poika vastasi.
Kirjastotäti meni hiljaiseksi miettiessään miltä norsu talvitakissaan oikein näytti. Isolta, isolta näytti.
-Minä haluaisin lainata jotain, poika sanoi.
-Niin tietenkin, kirjastotäti sanoi ja palasi mietteistään takaisin. – Mitä haluaisit lainata?
-Iltasatuja, joita luen sitten Eemelille.
Kirjastotäti Sivunen -Selvä se, kirjastonhoitaja Sivunen sanoi ja haki pojalle muutamia satukirjoja.
Poika katsoi niitä ja sanoi, että ne olivat ihan hyviä kirjoja. Kirjastotäti lainasi kirjat pojalle ja poika lähti norsunsa kanssa ulos kirjastosta.
-Näitkö tuota norsua? kirjastotäti Sivunen kysyi toiselta kirjastotädiltä, joka tuli lainaustiskille.
-Näin kyllä, mitä sitten? kirjastonhoitaja Kansinen vastasi.
-Eikö ole omituista? Elävä norsu tuollaisella pikkuisella pojalla. Eikä poika ollut ikinä kuullut Vaahteramäen Eemelistä. Voitko uskoa sitä?
Kansinen katsoi Sivusta kummeksuen.
-Elävä norsu?
-Niin juuri, etkö muka nähnyt. Jos et nähnyt, niin suosittelisin sinulle silloin lämpimästi silmälääkärillä käyntiä.
Lelunorsu -Sillä pojalla oli lelunorsu kainalossaan…
-Lelu…, Sivunen sanoi. – Eikä ollut. Se oli elävä norsu, jonka pojan setä oli hänelle lähettänyt Intiasta lahjaksi, se asuu huoneessa, sillä on talvitakki...
Sivunen kuuli itsensä puhuvan ja hänen puheensa alkoi kuulostaa hänen omissakin korvissaan aivan oudolta. – Lainasinko minä hänelle kirjoja?
- Et lainannut, vaan Lehti lainasi, Kansinen vastasi ja aikoi seuraavaksi ehdottaa Sivuselle lääkärissä käyntiä.
-Herttinen, onpa omituista, Sivunen sanoi. – Lehti, hän sanoi kääntyen kolmannen kirjastonhoitajan puoleen. – Oliko tuolla pojalla mukanaan norsua?
-Oli kyllä. Sellainen ihana pehmoinen lelunorsu. Poika lainasi Lindgrenin Eemeli-kirjoja.
-Miksi?
-Jaa, miksi lainasi Eemeleitä? No, hän sanoi jonkun sanoneen, että kaikkien poikien pitäisi tuntea Vaahteramäen Eemeli. Hauskaa sinänsä, että hänen…
- …norsunsa nimi oli Eemeli, jatkoi Sivunen Lehden aloittamaa virkettä.
-Niin juuri, miten tiesit?!
Poika ja norsu -Kyllä kirjasto on sitten omituinen paikka työskennellä, vastasi Sivunen.
– Se vie sinut paikkoihin, joissa et ole ikinä ollut ja antaa vastauksia asioihin, joita et ole edes tiennyt kysyneesi.
Mielikuvituksen ja todellisuuden rajat hämärtyvät, koska kirjat tuntuvat elävän omaa elämäänsä ja sekoittavan totta ja tarua keskenään.
Onko teillä koskaan sellaista oloa?




Sadun kirjoitti © Design : Minna Leinonen
Tarinan kopiointi ei ole sallittua ilman tekijän lupaa.





Kysymykset
Kysymykset ovat vasemmanpuoleisessa laatikossa. Kirjoita vastauksesi oikeanpuoleiseen laatikkoon
1. Mistä poika oli saanut norsun?
2. Mikä norsun nimi oli?
3. Onko Astrid Lingren kirjoittanut Eemeli-kirjat?
4. Mikä oli sen kirjastotädin nimi, joka näki norsun elävänä?

Aikaisemmin julkaistuja satuvisailuja...



Jakaja  Jakaja  Jakaja Jakaja  Jakaja  Jakaja Jakaja

Ajankohtaista | Aukioloajat | Etusivu | Yhteystiedot | Käyttösäännöt | Maksut | Verkkokirjasto | Verkkokirjaston käyttöohjeet | Käyttöohjeet matkapuhelimelle | E-kirjan käyttöohjeet | Satuvisa | Tietokannat | Uuutuudet | Lehdet | Kirjan matkassa | Satutunnit | Kuvia kirjastoista | Fantasiakirja | Palaute | Kaukolainapyyntö | Osoitteenmuutos | Hankintapyyntö | Linkkejä | Tilastotietoja Pöytyän kirjastosta | Pöytyän kunnan sivuille |