 | |||
 | |||
 SUURISUINEN SAMMAKKO Pienessä, vihertävässä ja rauhallisessa lammessa oli eräänä kesäisenä aamuna kova hälinä. Lampeen oli muuttamassa uusi sammakkopariskunta nimeltään Lilli ja Leevi He olivat ystävällisiä, mukavia ja avuliaita. Parin tunnin kuluttua he olivat saaneet kaikki tavaransa ja huonekalunsa uuteen kotiin. He alkoivat heti sisustushommiin. Lammessa kävi kova supina, kun naapurit kuiskuttelivat toisilleen uusista asukkaista. Iltaan mennessä he saivat vihdoin valmiiksi, kodista tuli mukava ja viihtyisä. Lilli ja Leevi päättivät rentoutua pitkän päivän jälkeen nauttien hyvää teetä ja katselemalla televisiosta heidän lempiohjelmaansa. Kello oli jo paljon, ja he olivat rättiväsyneitä raskaan päivän jälkeen, joten he päättivät mennä nukkumaan… 
PRRR !! Herätyskello soi, kello oli seitsemän, ja oli lauantaiaamu.Lilli j Leevi nousivat ylös, vaikka olisi tehnyt mieli jäädä vielä nukkumaan, mutta heillä oli vielä tekemistä pihalla, kuten kukkien istuttamista, ja sen jälkeen oli määrä lähteä vierailemaan entisessä asuinlammessa, sillä siellä asuivat heidän ystäviä ja sukulaisia. He pukivat vaatteet ylleen, keittivät aamukahvit ja valmistivat voileivät. 
Aamupalan jälkeen he ottivat välineet ja menivät istuttamaan kukkia pihalle.He huomasivat muutamat nopeasti vilahtavat katseet naapureiden ikkunoista, mutta kukaan ei tullut ulos tervehtimään. Kun työt oli tehty, he lähtivät loikkimaan kohti vanhaa asuinlampea. He menivät kyläilemään Lillin vanhempien luokse. Heidän saapuessa perille Lillin isä Lasse, istui keinussa ja nautti lämpimästä auringonpaisteesta ja Lillin äiti Liisa, oli sisällä keittiössä ahkerana valmistamassa herkullista lounasta, ja maukasta jälkiruokaa. Pihalle asti leijui hyvä ruuan tuoksu. 
Leevi meni Lassen seuraksi istumaan keinuun ja Lilli riensi auttamaan äitiään ruuan teossa.Tovin kuluttua ruoka oli valmista. Lilli kävi huutelemassa isäänsä ja Leeviä sisälle syömään. Pöydällä oli monenmoista ruokalajia. Lasse ja Leevi kehuivat herkullista ruokaa, ja sen syötyään Liisa laittoi jokaiselle isot annokset makeaa jälkiruokaa lautasille. Herkuttelun jälkeen he siirtyivät olohuoneeseen vaihtamaan kuulumisia ja Lasse soitti pari säveltä haitarillaan. Aika riensi niin nopeaan, että yhtäkkiä olikin jo ilta ja Lillin ja Leevin piti lähteä loikkimaan kohti kotia, sillä kohta olisi jo pimeää. 
Seuraavana aamuna he päättivät, että lähtisivät kävelyretkelle ja ottaisivat eväät mukaan.Korissa oli voileipiä, leivoksia, termospullossa kahvia ja tietysti peitto, jonka päällä he söisivät ja joisivat. He olivat kävelleet jonkun matkaa, kun heitä vastaan tuli naapurissa asuva pariskunta, Simo ja Sirkka. Pariskunnat tervehtivät toisiaan. Lilli kutsui Simon ja Sirkan heille kylään iltapäivän aikoihin. He myöntyivät kutsuun. Lilli ja Leevi jatkoivat vielä kävelyä, kunnes näkivät kauniin paikan, johon levittivät peiton ja alkoivat nauttia eväitään. Aikansa istuttuaan he lähtivät kotiin. Meni hetki, kun oveen koputettiin, Lilli riensi avaamaan oven. Sirkka ja Simo olivat saapuneet. Lilli pyysi vieraita tulemaan olohuoneeseen, pöytä oli laitettu koreaksi. He söivät, joivat ja juttelivat mukavia iltaan asti. Simon ja Sirkan oli aika lähteä kotiin, he toivottivat hyvät yöt ja kiittivät mukavasta illasta. 
Päivät kuluivat ystäviä tapaillen ja kaikkea hauskaa puuhastellen. Jonkin ajan kuluttua heille syntyi lapsi. He olivat riemuissaan!Meni päiviä, ja oli tullut aika antaa lapselle nimi, he miettivät ja miettivät, ja päättivät nimetä lapsen Samuliksi. 
Ristiäisiin tuli paljon ystäviä ja sukulaisia. Samuli sai kasapäin lahjoja.Vieraiden lähdettyä Samulin oli aika mennä nukkumaan. Vanhemmat katselivat vielä hetken lastaan, ennekuin menivät itsekin nukkumaan. Aikaa oli vierinyt ja Samuli kasvoi kasvamistaan. Ei mennyt kauaakaan, kun Samuli oppi puhumaan. Se oli tietysti iloinen tapahtuma, mutta sekä Samulin omaksi, että vanhempien järkytykseksi hänen äänensä oli korvia särkevän kova! Samuli pelästyi itsekin joka kerta, kun avasi suunsa! Hän yritti puhua normaalisti, mutta silti hän puhui huutamalla. Tuli päivä, jolloin Lilli päästi Samulin ulos etsimään itselleen ystäviä. 
Samuli lähti ulos kävelemään ja hän näki kahden lapsen leikkivän keskenään ja pitävän hauskaa.Hän pomppi hieman peloissaan lapsien luo: - HEI! MINÄ OLEN SAMULI! KEITÄ TE OLETTE!? Lapset pelästyivät Samulin kamalaa ääntä, ja loikkivat tiehensä. - Mokomakin suurisuinen kailottaja, sanoi toinen heistä. Samuli pahoitti mielensä ja lähti itkien kotiin. Kotona äiti kysyi: - Mitä tapahtui? - MINUA HAUKUTTIIN SUURISUISEKSI KAILOTTAJAKSI, hän sai sanottua itkultaan. - Minä voin leikkiä sinun kanssa, äiti lohdutti, ja Samulille tuli parempi mieli. 
Samuli oli niin loukkaantunut, ettei hän tahtonut mennä minnekään.Joka ilta, ennen kun Samuli meni nukkumaan, hän toivoi, että hänen äänensä muuttuisi normaaliksi. Oli mennyt monta aamua, ja aina vain ääni oli kamala. Samuli oli jo epätoivoinen, mutta äiti käski olla kärsivällinen. 
Tuli joulu, ja Samulin oli aika toivoa jotain lahjaksi, hän toivoi tietysti sitä, mitä oli jo pitkään halunnut, normaalin äänen.Jouluaamuna äiti oli keittiössä laittamassa jouluruokia pöytään, kun Samuli nousi sängystä. - Huomenta, sanoi äiti. - Huomenta, vastasi Samuli. Ihme oli tapahtunut, Samulin ääni oli muuttunut normaaliksi!! Hän hyppi ja pomppi innoissaan niin korkealle, kuin ikinä pystyi! Hän riensi kertomaan isällekin ilouutisen. Nyt Samuli lähti ylpeänä ulos tutustumaan uusiin ystäviin, ja kohta olikin aika aloittaa koulunkäynti… Samuli oli ahkera oppilas, ja hänellä oli monta hyvää ystävää… | |||
