Velho ja taikajuoma
Etusivulle
Ajankohtaista kirjastossa
Aukioloajat
Yhteystiedot
Käyttösäännöt
Maksut
Verkkokirjasto
Verkkokirjaston käyttöohjeet
Verkkokirjaston käyttö matkapuhelimella
Sähköisten kirjojen lainaus
Kirjastossa käytettävissä olevat tietokannat
Uutuuksia
Lehdet
Kirjan matkassa
Satuvisa
Satutunnit
Kuvia
Lue fantasiakirja Etern
Lähetä palautetta kirjastolle
Kaukolainapyyntö
Osoitteenmuutos
Hankintatoivomus
Linkkejä
Tilastotietoa Pöytyän kirjastosta
Pöytyän kunnan sivuille


Opusnoutaja
Satuvisa

  OPUSKOIRA


Koira
Kokki ja koira Olipa kerran koira, joka ei ollut mitenkään erikoinen.
Se ei ollut hieno rotukoira, se ei osannut tehdä hienoja temppuja, kuten kävellä takajaloillaan tai tehdä kärrynpyörää.
Itse asiassa koiralla ei ollut edes nimeä, eikä kotia. Kerran koira oli kävellyt kaupungilla ja haistanut mehevän lihan tuoksun.
Se meni sisälle ravintolaan hyvän tuoksun perässä ja toivoi saavansa maittavan aterian. Koira sai aterian sijasta harjasta ahteriin, kun kokki ajoi sen ulos keittiöstään.
Koira jatkoi kävelyään katua pitkin, ja sen ohittaessa erään penkillä istuvan naisen, koiran kuonoon tulvahti tavattoman hyvä tuoksu. Koiran pää ja naisen käsi koskevat toisiaan Koira nuuhki ilmaa ja yritti löytää tuoksua mielestään. Ei se ollut makkara, eikä se ollut pihvi, se ei ollut luu…mikä se mahtoi olla?
Koira käveli ihmisen luo ja istui tämän viereen. Naisihminen söi voileipää ja luki kirjaa, eikä huomannut koiraa. Koira nuuski naisen laukkua.
Siellä tuoksui selkeästi edelleen se voileipä, jota nainen juuri söi. Lisäksi siellä tuoksui se tuntematon, jota koira ei tunnistanut sille tutuista hajuista.
Nainen kumartui ottamaan laukustaan jotain, ja koska koiran pää oli edelleen laukussa, naisen käsi tapasi koiran pään. Molemmat hätkähtivät.
Nainen ja koira katsoivat toisiaan. Vaivaantunut hiljaisuus, jonka koira katkaisi sanomalla: ”Vuff.”
”Hei vaan”, vastasi nainen. ”Minulla ei ole ikävä kyllä enempää ruokaa mukanani, jos sitä laukustani etsit. Siellä on vain kirjoja ja suklaata.”
”Vuff”, koira sanoi, joka koirien kielellä tarkoitti: ”Suklaasta en pidä. Kirjat, mitä ne ovat?”
Kuin vastauksena koiralle nainen näytti tälle lukemaansa kirjaa. ”Tällainen on kirja.”
Koira nuuski kirjaa uteliaana. Se ei näyttänyt mitenkään kiinnostavalta, mutta koiralle selvisi mikä oli se tuntematon tuoksu.
Se oli kirjan tuoksu. Kirjan sisällä näytti olevan mustia merkkejä kuin muurahaisia valkoisella pohjalla.
Keiju ja kirjan sivut Ehkä jokaisella koiralla on oma toiveita toteuttava keijunsa, sillä yhtäkkiä koira, jolla ei ollut edes nimeä, huomasi osaavansa lukea.
Nuo valkoisella paperilla kulkevat muurahaiset muodostivat kuvia koiran päähän ja kertoivat sille asioita, joista ei ollut tiennyt mitään.
Koira tuijotti lumoutuneena kirjan sivuja.
”Nyt minun täytyy jatkaa matkaa, sillä ruokatuntini on lopussa.” Nainen nousi penkiltä ja lähti kävelemään kohti työpaikkaansa.
Koira seurasi naista. Nainen meni sisälle ja koira tuli perässä, kunnes KOIRILTA PÄÄSY KIELLETTY –kyltti esti koiran etenemisen.
Kirjahylly ja koira ”Vuff, vuff!” haukkui koira, ja nainen kääntyi katsomaan. Koira katsoi kylttiä ja sitten naista, joka luki mitä kyltissä sanottiin.
”Hyvänen aika, osaatko sinä lukea!” ”Vuff!” vastasi koira ylpeänä.
”No, haepa minulle sitten kirja, jonka nimi on Kuinka koiria kasvatetaan ja hoidetaan ”, nainen sanoi ja näytti koiralle kirjan nimeä, jonka oli juuri kirjoittanut paperille.
Koira katso kirjoitusta hetken aikaa, sitten se nuuhki ilmaa ja lähti liikkeelle hyllyjen väliin.
Kirjastossa olevat työntekijät ja asiakkaat ihmettelivät koiraa, joka kulki käytävillä yksinään, meni hyllyn luo, otti kirjan hyllystä ja toi kirjan naiselle, jonka nimi oli muuten Kirre Kirjanen.
Koira oli tuonut oikean kirjan.
Vahtimestari ja kyltti ”Tämähän on käsittämätöntä”, nainen sanoi työkavereilleen, jotka olivat tulleet koiran perässä, sillä he luulivat, että koira aikoi varastaa kirjan.
Nainen kertoi niin työkavereilleen kuin asiakkaillekin, mitä koira oli tehnyt. Koiraa testattiin vielä muutaman kerran ja aina se toi oikean kirjan.
”Tämähän on loistavaa”, sanoi kirjastonjohtaja, ”kertakaikkisen upea markkina-arvo kirjastolle tämä koira, kyllä vaan.”
”Eiköhän tämä lähde nyt pois”, sanoi vahtimestari ja repäisi KOIRILTA PÄÄSY KIELLETTY –kyltin seinältä.
”Mikä koiran nimi on?” kysyi eräs asiakas, joka oli sattumoisin myös toimittaja, ja hän haistoi tässä hyvän jutun ainekset.
Toimittaja Kaikki katsoivat Kirreä, jonka mukana koira oli tullut, ja Kirre katsoi koiraa.
”Minä luulen, ettei sillä ole ollut koskaan nimeä. Jospa me nimeäisimme sen Opukseksi.
Se on varsinainen opusnoutaja.”
Ja näin sai nimetön ja koditon koira itselleen niin nimen, kodin kuin työpaikankin.

Koira lukee kirjaa



Sadun kirjoitti © Design : Minna Leinonen
Kuvat © Design: Marika Mäkinen
Tarinan kopiointi ei ole sallittua ilman tekijän lupaa.



Kirja




Kysymykset
Kysymykset ovat vasemmanpuoleisessa laatikossa. Kirjoita vastauksesi oikeanpuoleiseen laatikkoon.
ÄLÄ PAINA ENTERiä siirtyäksesi laatikosta toiseen. (Enterin painaminen lähettää keskeneräisen vastauksen)
1. Mistä koira ajettiin harjalla pois?
2. Mistä tuli tuoksu, jota koira ei tunnistanut?
3. Miksi koira oppi lukemaan?
4. Mikä koiralle annettiin nimeksi?









Ajankohtaista | Aukioloajat | Etusivu | Yhteystiedot | Käyttösäännöt | Maksut | Verkkokirjasto | Verkkokirjaston käyttöohjeet | Käyttöohjeet matkapuhelimelle | E-kirjan käyttöohjeet | Satuvisa | Tietokannat | Uuutuudet | Lehdet | Kirjan matkassa | Satutunnit | Kuvia kirjastoista | Fantasiakirja | Palaute | Kaukolainapyyntö | Osoitteenmuutos | Hankintapyyntö | Linkkejä | Tilastotietoja Pöytyän kirjastosta | Pöytyän kunnan sivuille |