Vastaa satuun liittyviin kysymyksiin ja osallistut palkinnon arvontaan.
Tähän mennessä oikein vastanneet
Kalainen kertomus
Olipa kerran mies, jonka päähän putosi kala.
Tässä ei ehkä olisi mitään merkillistä, jos mies olisi kävellyt meren rannalla,
kalastusalusten tai kalankäsittelytehtaan lähellä, mutta mies käveli kaupungissa kadulla.
Mies siis käveli kaikessa rauhassa pohtien omia asioitaan, kun hänen päähänsä mätkähti kala.
Mies katsoi hämmästyneenä kasvojaan alaspäin valuvaa kalaa, kunnes se mätkähti kadulle.
Sitten hän katsoi ylös taivaalle, jossa ei näkynyt mitään sellaista mistä tai josta kala olisi voinut pudota.
-Hmm…, sanoi mies katsoen jalkojensa juuressa lojuvaa kalaa, pyyhkien samalla kasvoiltaan sen jättämää limavanaa. – Näyttäisi olevan ahven.
Sitten hän astui kalan yli ja jatkoi matkaansa. Kala jäi lojumaan kadulle.
Hetken perästä katua pitkin käveli nainen ostoskassejaan kantaen. Hän tutki näyteikkunoita eikä huomannut kadulla olevaa kalaa.
- Huiiihiiiiaaapuaa! huusi nainen mätkähtäen takamukselleen. Hän oli liukastunut kalaan, ja hänen kauppakassinsa sisältöineen oli levinnyt pitkin katua.
- Voi hyvänen aika sentään! Sattuiko teihin? Antakaahan kun autamme teitä, sanoivat naisen ympärille kerääntyneet ihmiset. – Mihin kummaan te oikein kompastuitte?
Kukaan ei nähnyt kalaa, joka oli lennähtänyt kauemmas jalkakäytävällä.
Seuraavaksi kalaan liukastui vanhempi mieshenkilö, joka luki sanomalehteä kävellessään. Hän tömähti kadulle ja jäi siihen hölmistyneenä istumaan lehti edelleen käsissään.
Mies nostettiin ylös kadulta ja jälleen niin auttajat kuin autettava ihmettelivät, että miten ja mihin hän nyt tuolla tavalla oli kaatunut.
Kala oli jälleen siirtynyt muutamia metrejä eteenpäin.
Nyt sen huomasi pieni lapsi, joka poimi sen käteensä. Lapsi kantoi sitä mukanaan niin kauan, kunnes hänen äitinsä huomasi asian.
-Hyi, mikä kamala limainen kala sinulla on kädessäsi! Heitä se pois heti paikalla!
Lapsi totteli ja tiputti kalan maahan. Kujalta tuli kissa, joka otti kalan suuhunsa ja lähti kuljettamaan sitä kotiaan kohti.
Kalankuljetus loppui kuitenkin hetken kuluttua, kun kissa näki lähestyvän koiran.
-Miaaauuu! sähähti kissa ja kipusi puuhun. 
Kala jäi puun juurelle, sillä koiraa ei kiinnostanut kala. Ei sitä olisi kissakaan kiinnostanut, mutta mistä kissa sen olisi tiennyt.
Koiraa kiinnosti ainoastaan se luu, jonka hänen omistajansa oli luvannut koiralleen ostaa.
Kala lojui nyt siis puun juurella. Siihen tuli mieshenkilö, jota voisi kohteliaasti kutsua laitapuolen kulkijaksi.
Mies huomasi kalan, otti sen käteensä ja hymyili leveästi. Tästä hän saisi nyt itselleen maittavan aterian.
Kulkuri käveli sillan alle, jossa hänellä oli makuupaikka. Hän keräsi risuja tehdäkseen nuotion.
Sillä välin kun mies keräsi risuja,
paikalle tuli lintu, joka otti kalan ja lensi tiehensä.
Linnun kalankuljetus loppui siihen, kun lentokone lensi liian läheltä lintua.
Kala tippui linnun nokasta, ja se putosi alas, alas…
kunnes se mätkähti erään kaupungilla kulkevan miehen päähän.
Ja näin tarina loppui kuten se alkoi, tai alkoi kuten se loppui.
Sadun kirjoitti © Design : Minna Leinonen
Kuvat © Design: Marika Mäkinen
Tarinan tai kuvien kopiointi ei ole sallittua ilman tekijöiden lupaa.
Aikaisemmin julkaistuja satuvisailuja...
