Olipa kerran hiiri, joka toivoi olevansa kissa. Miksi näin?
No, ensimmäinen syy oli se, että hän oli kyllästynyt juoksemaan karkuun kissoja ja toinen syy
… hetkinen…muita syitä ei ollut.
Ei Hermanni (hiiren nimi) halunnut olla kissa yhtään sen enempää
kuin olisi inhonnut olla hiiri, mutta hän oli kertakaikkisen tympääntynyt juoksemaan sitä vietävän kattia karkuun joka ikinen päivä.
Oikeastaan hän voisi sitten saman tien toivoa olevansa koira, tai karhu tai tähti taivaalla.
Ei tämä asia kyllä toivomisesta paranisi. Tämän asian kanssa oli vain opittava elämään.
Hermanni katsoi ulos kolostaan. Misukkaa ei näkynyt missään. Misukka – uh - oli siinä ja kissalla nimi.
Jos omistaja, joka oli vanha herttainen täti, olisi vain tiennyt kuinka inhottava Misukka oli,
niin hän olisi varmaan nimennyt sen Riiviöksi.
Hermanni juoksi kolostaan nopeasti lähellä olevan pensaikon suojaan.
Pensaikosta hän kipitti portaiden alle ja sieltä hän hiippaili myyränkoloon.
Mouses Myyrä oli kutsunut hänet iltapäiväteelle. Vastapaistetun pullan tuoksu leijailikin Hermannia vastaan kun hän koputti oveen.
-Sisään vaan, Mouses huusi. – Ovi on auki.
Hermanni astui sisään ja Mouses katsoi häntä silmälasiensa läpi.
Myyrällä oli tavattoman huono näkö ja jopa silmälasien avulla Mouses onnistui joskus sekoittamaan niin elävät kuin elottomat esineet.
Kerran hän oli luullut tyynyä Jampaksi.
Jamppa Jänes oli ihmeissään kun Mouses puhui tyynylle sen sijaan että olisi puhunut hänelle.
Mutta oli Mouseskin pelästynyt tavattomasti kun Jampan ääni kuuluikin hänen takaansa eikä siitä edestä missä hän oli kuvitellut tämän istuvan.
Hah-hah! Se oli ollut metka näky. Hermanni hykerteli vieläkin muistellessaan myyrän ilmettä
…hih-hih…
-Hermanni, hei. Istu alas niin saat teetä ja vastapaistettua pullaa.
Mouses nosti teekannua ja Hermanni laittoi äkkiä kuppinsa sen nokan alle, sillä myyrä oli kaatamassa teetä kukkamaljakkoon.
-Tässä on maitoa jos haluat teehesi, Mouses sanoi ja nosti jauhopussia.
-Ei kiitos, Hermanni vastasi. – No, mitä kuuluu?
-Ei tässä mitään, sitä samaa. Onko Misukka aiheuttanut sinulle vielä päänvaivaa?
-No, kyllä totisesti! Hermanni puuskahti. – Tännekin tuleminen vaatii oikein sotasuunnitelman laatimista.
-Minulla on idea, joskin se on hieman uskalias, Mouses sanoi ja kertoi Hermannille ajatuksensa.
-Oletko hullu! huudahti Hermanni kun Mouses sai kerrottua suunnitelmansa. –Mutta kaikesta huolimatta se ratkaisisi ongelmani Misukan kanssa lopullisesti…
Hermanni lähti Myyrän kotoa tarkoin ajoitettuna ajankohtana. Misukka oli ulkona ja heti Hermannin nähdessään se hymyili miten vain kissa, joka äkkää hiiren voi hymyillä. Eli se hymy ei ollut kaunista katsottavaa, ei ainakaan hiirestä.
-Miaauuu… ja Misukka loikkasi kohti Hermannia joka piipitti kauhuissaan ja juoksi minkä jaloistaan kykeni.
-Misukka!! kuului hämmästyneen ärtyisä ääni. – Mitä sinä kuvittelet tekeväsi?
Kissan hyppy katkesi kesken lennon ja hiiri kipitti jalkaparin taakse. Vanha täti katsoi kissaansa pettyneenä.
-Minä luulin, että sinä osaat käyttäytyä kunnolla, mutta nyt huomaan, että olen erehtynyt.
Misukka ei osannut sanoa siihen muuta kuin 'Miu' ja yritti samalla kovasti näyttää oikein viattomalta.
-Miten sinä voit ajaa takaa näin suloista pientä hiirtä, täti Harakkainen sanoi ja nosti Hermanni Hiiren kämmenelleen.
Hermanni hymyili tädille oikein kauniisti ja piipitti vienosti.
Täti hymyili ilahtuneena takaisin ja pisti Hermannin esiliinansa taskuun.
-Minä otankin sinut kotihiirekseni, täti sanoi. –Sinusta ja Misukasta tulee vielä jonakin päivänä varmasti ystäviä.
Hermanni ja Misukka katsoivat toisiaan kauhistuneina. Ystäviä! Heistäkö?
Täti meni sisälle taloonsa jutellen kuinka paljon kivempaa olisi kun heitä oli nyt kolme.
Kissa ja hiiri eivät voineet muuta kuin huokaista ja alistua kohtaloonsa tulevina ystävyksinä,
sillä he molemmat pitivät kovasti täti Harakkaisesta.
Silti Hermanni ajatteli hieman äkäisesti Mousesta ja tämän ns. hyvää ideaa.
Niin, kyllä hän oli sen avulla päässyt eroon kiusantekijä Misukasta, mutta tilalle hän oli saanut Misukan, jonka kanssa oli oltava ystävä.
No jaa, Hermanni mietti keinuessaan lämpöisessä essuntaskussa, on tämä varmaan sittenkin parempi vaihtoehto.
Joo, kyllä ehdottomasti, hän päätti kun täti antoi hänelle juustonpalasen ja rapsutuksen päähän.

Sadun kirjoitti © Design : Minna Leinonen
Tarinan kopiointi ei sallittua ilman tekijän lupaa.

Kuvat © Design : Pauliina Ihalainen
Kuvien käyttö ja kopiointi muuhun tarkoitukseen vain tekijän luvalla.

Lisää satuvisailuja...

         

Ajankohtaista | Aukioloajat | Etusivu | Yhteystiedot | Käyttösäännöt | Maksut | Verkkokirjasto | Verkkokirjaston käyttöohjeet | Käyttöohjeet matkapuhelimelle | E-kirjan käyttöohjeet | Satuvisa | Tietokannat | Uuutuudet | Lehdet | Kirjan matkassa | Satutunnit | Kuvia kirjastoista | Fantasiakirja | Palaute | Kaukolainapyyntö | Osoitteenmuutos | Hankintapyyntö | Linkkejä | Tilastotietoja Pöytyän kirjastosta | Pöytyän kunnan sivuille |