Kärpässieni olla jökötti puun juurella. Ihmiset kiersivät sen kaukaa ja
varoittivat lapsiaankin koskemasta siihen. Sen syömisestä ei kuulemma
hyvää seuraisi. Niinpä kärpässieni sai olla rauhassa kun muita
syötäväksi kelpaavia sieniä sen sijaan poimittiin ahkerasti sen ympäriltä.
Toukka, joka asui sienessä, oli autuaan tietämätön millaisessa vaarassa hänen kotinsa
olisi ollut mikäli hän olisi rakentanut sen esimerkiksi kantarelliin.
Mutta koska hän oli valinnut kärpässienen kodikseen
(syy siihen oli se, että hän piti punaisesta väristä ja sienen sijainti oli vallan erinomainen),
hän sai olla rauhassa.
Erään kerran kun hän istui olohuoneessaan lukemassa lehteä,
hän tunsi kuinka maa tärisi voimakkaasti. Toukka, nimeltään Tuukka,
katsoi ikkunasta ulos ja näki jäniksen pomppivan kotinsa ulkopuolella.
-Hei! Tuukka huusi vihaisena. –Mene muualle pomppimaan. Minulta tippuvat taulut seinältä kun siinä hypit.
Jänis katsoi alaspäin ja näki Tuukka Toukan.
-Terve, jänis sanoi. –En huomannut sinun kotiasi. Yritin vain opetella uutta tanssia.
-Tanssia??
-Niin, kun huomen illalla on metsänväen tanssit metsänaukealla. Siellä on oikeen sirkkojen ja lintujen orkesteri. Solistina laulaa Kraakku Varis, voitko uskoa! sen luokan tähti meidän juhlissa.
-En ole ikinä kuullutkaan, vastasi Tuukka ja toivoi että jänis lähtisi tiehensä.
-Tule sinä mukaan, jänis sanoi, sinne tulevat varmaan kaikki metsän asukit.
-En usko, että pääsen, minulla on kotona niin paljon tehtävää.
-No, jos mielesi muuttuu, niin tiedät missä juhlat pidetään. Yritä tulla, siellä on varmaan hauskaa.
Jänis loikki tiehensä ja Tuukka jatkoi lehtensä lukemista. Kauaa hän ei saanut rauhassa olla, kun ulkoa alkoi kuulua kovaa siritystä ja laulantaa.
-No, voi hyvänen aika sentään! Tuukka kimpaantui.
–On se nyt kumma kun ei saa olla rauhassa kotonaan. OLKAA HILJAA!
Ulkona hiljeni ja hetken kuluttua talitintti katsoi Tuukan ikkunasta sisään.
-Hröm, se aloitti. – Meidän on harjoiteltava esiintymistämme juhlaan.
-Menkää muualle harjoittelemaan.
-Kun tämä on paras paikka kaiun kannalta, lintu jatkoi.
-Hyvä on, minä lähden muualle siksi aikaa, Tuukka sanoi ja lähti vaeltelemaan metsään. Joka paikassa näytti olevan kova hyörinä käynnissä.
Tuolla harjoiteltiin tanssia, tuolla leivottiin, tuollakin laulettiin, tuolla väsättiin jotain lavaa, varmaan esiintymislavaa…
-Hei Tuukka, tuletko auttamaan!
Tuukka käänsi katseensa huutajaan ja huomasi sen olevan siskonsa Tuikka.
Sisko näytti piirtelevän jotain. Metsäväen suuri yhteinen, iloinen juhlatapahtuma, näytti lukevan ilmoituksessa.
-En minä ehdi, Tuukka sanoi Tuikalle.
-Älä viitsi olla tuollainen ilonpilaaja. Aina sinä valitat ja mariset kaikesta.
-Enhän minä valita kuin syystä…
-Mutta kun sinä löydät syytä joka asiasta. Yrittäisit nyt kerrankin löytää se iloinen puolesi ja riemuita juhlasta ja hyvästä seurasta.
-Pah! vastasi Tuukka ja jatkoi matkaansa.
Hän vaelsi syvälle metsään missä oli hiljaista ja vihdoin hän koki olevansa yksin ja rauhassa.
Aikansa hän nautti olostaan, mutta sitten alkoi tuntua jotenkin tylsältä.

Oli vähän liian hiljaista ja rauhallista. Tuukka mietti ja ajatteli, huokaisi sitten ja lähti takaisin kotia kohti.
Hän törmäsi matkalla Tuikkaan joka laittoi ilmoituksia puihin.
-Hömhöm…, Tuukka aloitti, voinko mahdollisesti auttaa?
-Oho, Tuikka sanoi. –Mistäs nyt tuulee?
-Mietin sanojasi kun olin tuolla yksikseni… Olet oikeassa. Minä taidan olla aikamoinen erakko ja hapannaama.
Tuikka naurahti ja sanoi veljelleen: Mutta nyt voi yrittää muuttua hieman sosiaalisemmaksi ja lähteä kanssani sinne juhliin. Sinulla voi olla ihan kivaa ja saatat löytää vaikka uusia ystäviä.
-Joo, ja siellä kuulemma laulaa Kraakku Varis, kuuluisa laulaja.
-Kuka, Tuikka ihmetteli. –En ole kuullutkaan.
-No, en ole minäkään, mutta mennään huomenna katsomaan ja kuuntelemaan.
Juhlailta koitti ja Tuukka Toukka huomasi ihmeekseen viihtyvänsä niissä erittäin hyvin.
Ystävien seurassa on aina mukava olla. Sitten sitä taas voi olla vähän aikaa yksikseenkin ja sekin tuntuu kivalta.
Tasapuolisesti molempia niin eiköhän sillä pärjää, Tuukka pohti mielessään.
Kun Kraakku Varis oli saanut laulunsa laulettua, Tuikka tuli veljensä luokse
ja kysyi mitä mieltä hän oli kuuluisasta laulajasta.
-No, kyllä hän nimensä mukaisesti lauloi, Tuukka nauroi
ja Tuikka yhtyi nauruun: Kyllä se variskin äänellään laulaa!

Sadun kirjoitti © Design : Minna Leinonen
Tarinan kopiointi ei sallittua ilman tekijän lupaa.

Kuvat © Design : Pauliina Ihalainen
Kuvien käyttö ja kopiointi muuhun tarkoitukseen vain tekijän luvalla.