Kirjain A alkoi erään kerran ihmetellä, miksi se oli aina samalla paikalla. Ensimmäisenä jonossa, toisella puolella ei mitään ja toisella puolella B.
A tökkäsi B:tä kylkeen ja kysyi: Onko sinun puolellasi aina sama kirjain?
-Joo, vastasi B. – Sinä olet oikealla puolella ja C on vasemmalla. Niin se on aina ollut.
-Eikö sinua kyllästytä?
B mietti hetken ja sanoi sitten: Ei oikeastaan. Tässä on ihan kiva olla.
A mutristi poikkiviivaansa ja päätti sillä hetkellä lähteä pois paikaltaan, katsomaan uteliaisuuttaan vähän ympärilleen, kuten hän asian B:lle ilmoitti.
Koulussa oli juuri meneillään äidinkielen tunti. Opettaja pyysi Jussia lukemaan kirjassa olevan lauseen.
- Kiss j koir kävelivät kdull khdestn… Viimeisen sanan kohdalla Jussi joutui tavaamaan sanaa useampaan kertaan.
-Jussi, opettaja ihmetteli. – Mitä ihmettä sinä oikein luet? Ota a:t mukaan kirjaimiin lukiessasi.
-Kyllä minä ottaisinkin, mutta kun ne puuttuvat.
-Puuttuvat?
Kaikki oppilaat nyökyttelivät päitään. Kyllä Jussi oli oikeassa. Kirjain A puuttui lauseista.
Opettaja tarkisti asian kirjastaan ja huomasi sen olevan totta.
Pian A:n puuttuminen alkoi näkyä muuallakin. Katukylteissä ei lukenutkaan enää Kauppiaskatu vaan Kuppisktu ja sama ongelma oli ihmisten sukunimissä, jotka muuttivat muotoaan henkilöllisyyskorteissa, ajokorteissa, kirjastokorteissa ja muissa korteissa. Ne ihmiset, joiden sukunimi oli ennen ollut Ranta, olivat nyt Rnt. Sellaista sanaa oli hieman vaikea lausua nimeä kysyttäessä. Sannasta tuli Snn. Eli kaikki Sanna Rannat olivat nyt muodossa Snn Rnt. Ei ollut yhtään kivaa olla sen niminen.
Valtion johtajat perustivat toimikunnan tutkimaan A:n katoamista. Mitään järkevää syytä siihen ei löydetty. A oli ja pysyi kadoksissa. Ainoastaan B tiesi miksi kirjain, joka ennen tunnettiin nimellä a, oli lähtenyt. Kukaan ei vain keksinyt kysyä sitä siltä.
B laittoi sanaan aakkosissa eteenpäin. "Ottakaa selvää mihin A on oikein mennyt."
C kysyi sitä D:ltä, joka puolestaan tiedusteli sitä E:ltä ja niin edelleen. Jossain M:n ja N:n tienoilla viesti oli muuttunut muotoon: "On selvää, että aamu on aamulla." Mutta viesti laitettiin uudelleen oikeassa muodossa liikkeelle ja se kulki E:stä F:ää, S:stä T:hen, kunnes viimein tultiin Ö:hön. Selvisi, että A ei ollut missään aakkosten joukossa.
Kirjinten oli pkko mennä tiedustelemn si numeroilt. Ykkönen kysyi kkkoselt ja viimein kun tiedustelu oli edennyt kuutoseen, tämä ilmoitti, että erittäin omituinen numero oli yllättäen ilmntunut sen ja seiskn väliin. Kikki kkoset pyysivät _:t tulemn tkisin, sillä sitä trvittiin todell, jott snoist j luseist si jotin selvää. _ snoi miettivänsä si.
Kaikkien helpotukseksi A päätti palata takaisin paikoilleen aakkosten alkuun ja niin sanat ja lauseet saivat jälleen takaisin normaalin ulkoasunsa.
Onneksi, sillä kirjoittaminen ilman A:ta kävi todella ongelmalliseksi, kuten myös lukeminen ja sanojen ääntäminen. Ja näin A oppi arvostamaan omaa paikkaansa aakkosissa, samoin kuin muut oppivat arvostamaan sitä ja sen merkitystä.
Sadun kirjoitti © Design : Minna Leinonen
Tarinan kopiointi ei sallittua ilman tekijän lupaa.
Kuvat © Design : Pauliina Ihalainen
Kuvien käyttö ja kopiointi muuhun tarkoitukseen vain tekijän luvalla.
|
