-Missä meidän television kaukosäädin on? isä kysyi Vilhelmiltä.
-Siinä pöydällä se oli vielä hetki sitten.
-No, ei ole enää. Tässä on lehti, kukkanen, banaani, sulka ja kirja.
Sulka, ihmetteli Vilhelmi, mutta ajatteli kuulleensa väärin ja jatkoi kirjansa lukemista.
Isä katsoi pöydän alle, jos se vaikka olisi siellä. Ei ollut. Valittaen isä käveli television luokse ja vaihtoi kanavaa.


Illalla Johannan piti pestä hampaat.
-Missä minun hammasharjani on? hän huusi äidille. – Ja mitä ihmettä tämä kuulakärkikynä tekee hammasmukissani?


Seuraavana aamuna äiti ihmetteli mihin heidän juustohöylänsä oli kadonnut ja kuka oli tuonut pöydälle lankakerän.


Illalla Vilhelmi ihmetteli, missä hänen uusi vihkonsa oli ja kuka oli laittanut hänen reppuunsa eilisen päivän sanomalehden.


Seuraavana päivänä Ruusosen perhe istui syömässä.
Johanna ja Vilhelmi olivat kattaneet pöydän jo hyvissä ajoin, mutta kun he tulivat syömään,
haarukoista kaksi oli korvattu vanupuikoilla (onneksi käyttämättömillä) ja kaksi veistä oli vaihdettu kiiltokuviin.
-Mitä tässä talossa oikein tapahtuu? isä ihmetteli. – Viime aikoina tavaroita on kadonnut vähän liian paljon?
-Eivät ne kadonneet ole, äiti korjasi, ne näyttävät vain olevan vaihdettu johonkin toiseen.
Isä katsoi Johannaa ja Vilhelmiä.
-Hyvä on, kertokaahan nyt mitä tämä pelleily oikein tarkoittaa?
-Emme me mitään ole tehneet, närkästyivät lapset. – On meiltäkin kadonnut tavaroita.
-Todella omituinen varas, äiti sanoi. – Ei vie mitään arvokasta…
-Vai ei! huudahti isä. – Entäs minun kaukosäätimeni?
-…rahallisesti arvokasta, jatkoi äiti. – Ja miten ihmeessä tämä "vaihtaja" oikein pääsee edes sisälle?
-Oskarikaan ei ole haukkunut, sanoi Johanna ja taputti perheen koiran päätä. Oskarin häntä heilui lattiaa vasten.


Talon alakerrassa kauppa kävi vilkkaasti. Hiiriperhe Hypiäisellä oli oikein kiire kaiken sen tavaran toimittamisessa, mitä heiltä tilattiin.
-Hei, Samuli, isähiiri huusi pojalleen. – Merkitse tilausvihkoon, että tarvitsemme pyyhekumin ja hiusharjan.
-Selvä, mutta mitkä tavarat viemme tilalle?
-Mitä meillä on lähivarastossa? Ota sieltä jotain sellaista mille ei ole nyt kysyntää.
Samuli otti varastosta veljensä Santerin avulla koiran puruluun ja vaateripustimen.
Sitten he lähtivät yhdessä Suureen Varastoon hakemaan pyydettyjä tavaroita.


-Oletko pöllinyt pyyhekumini, Johanna kysyi veljeltään. – Ja miksi olet laittanut kassiini vaateripustimen?


- Onko kukaan nähnyt missään hiusharjaani, äiti kyseli perheeltään.
– Enkö minä ole sitä paitsi sanonut, että Oskarille ei saa antaa puruluita enää näin myöhään illalla?

Sadun kirjoitti © Design : Minna Leinonen
Tarinan kopiointi ei sallittua ilman tekijän lupaa.

Kuvat © Design : Pauliina Ihalainen
Kuvien käyttö ja kopiointi muuhun tarkoitukseen vain tekijän luvalla.