 
|
Olipa kerran tonttu, joka inhosi joulua.
Häntä harmitti, jos jouluna oli lunta ja häntä kiukutti, mikäli jouluna satoi vettä.
Joulupukille tonttu Ärhänen sanoi joulun olevan ihan…hmm… hanurista. Joulupukki ihmetteli tätä asiaa kovasti, sillä hänen ymmärtääkseen joulu oli ja on valon juhla eikä sillä ollut mitään tekemistä hanurin kanssa.
Joulupukin selittäessä tätä asiaa Ärhäselle, tämä vain sanoi, että ihan sama.
Joulupukin oli erittäin vaikea ymmärtää tonttu Ärhästä, sillä muut tontut rakastivat joulua.
Muiden laulaessa joululauluja, Ärhänen istui yksinään jupisten joululaulujen olevan ihan tyhmiä.
Ei siis mikään ihme, että muut tontut eivät viihtyneet Ärhäsen seurassa.
Erään kerran Joulupukin taloon tuli vieras. Lucia-neito. Lucia tuo valon tullessaan, sillä ennen joulua on kaikkein pimeintä.
Lucian myötä Joulupukin taloon tuli loistavaa valoa ja tontutkin unohtivat ulkona vallitsevan sateisen sään, sillä poikkeuksellisesti satoi vettä eikä lunta.
No, eivät toki kaikki tontut olleet haltioissaan Luciasta. Ärhänen oli tapansa mukaan nyreissään ja valitti, että Lucian valo sattuu hänen silmiinsä.
Lucia hymyili ja halasi Ärhästä. Tästä tämä meni aivan hämilleen ja istuikin hiljaa koko loppuillan.
Sitten hän meni nukkumaan kenkäänsä. Koko yön hän näki unta loistavasta Luciasta ja tämän tuomasta valosta.
Aamulla hän heräsi ärtyneenä siitä, että oli nukkunut yönsä hyvin.
Yhä edelleen satoi vettä. Ärhänen oli erityisen pahalla tuulella.
Toiset tontut pysyttelivät välimatkan päässä.
Eräs aina iloinen tonttu oli sanonut aamulla Ärhäselle: Hyvää huomenta.
Tähän Ärhänen oli vastannut, että mitä hyvää tässä on olevinaan, kun on joulu ja vettä sataa kuin saavista kaatamalla.
Sitten hän oli jatkanut, että tänä vuonna joulusta tulee erityisen tylsä, kun maa on musta ja taivas harmaa.
Tonttu Ilonen oli niin masentunut tästä Ärhäsen sanomisesta, että oli aivan alakuloinen.
Joulupukin ja Joulumuorin oli pakko ottaa Ärhänen puhutteluun.
-Sinä et saa masentaa toisia tonttuja tuolla tavalla, Joulumuori sanoi.
-Totuuden minä sanoin.
-Totuuden puhuminen on ihan hyvä asia, mutta ei sillä saa aiheettomasti aiheuttaa pahaa mieltä toisille, Joulupukki vastasi.
-Eli on valehdeltava?
-Ei saa valehdella, mutta ei tarvitse sanoa mitään, jos se loukkaa toista.
-Minähän sanoin vain totuuden; ulkona on tylsä ilma ja varmaan tulee myös tylsä joulu.
-Niin niin, mutta ei ilmalla tarvitse olla mitään tekemistä joulutunnelman kanssa. Joulu löytyy sydämestä.
-Minuun se vaikuttaa kovasti, Ärhänen sanoi. – Ei lunta, ei joulua.
Joulupukki ja Joulumuori huokaisivat. Ärhäsen kanssa oli niin turhauttavaa keskustella, kun hän otti kaikki asiat aina niin sananmukaisesti.
Eräs tonttu oli kerran sanonut, että Ärhänen oli varsinainen totuuden torvi.
Joulupukki laittoi Ärhänen täksi päiväksi hoitamaan poroja.
Toivottavasti Ärhänen ei masentaisi niitäkin.
Ärhänen ruokki poroja jupisten itsekseen. Eräs poro tyrkkäsi Ärhästä lempeästi selkään.
Ärhänen kääntyi ja moitti poroa äreästi. Poro tyrkkäsi Ärhästä jälleen.
-Kuules nyt, hän aloitti, mutta katsoi sitten poron silmiin ja vaikeni. Poron silmät olivat ystävälliset ja lempeät.
Poro nuolaisi Ärhäsen kasvoja ja tontun mielestä poro selvästi hymyili hänelle.
Omituista. Hänelle oli hymyilty jo kaksi kertaa kahden päivän sisällä.
Iltapalan aikaan muut ihmettelivät missä Ärhänen oli. Joulupukki lähetti Konttisen katsomaan oliko Ärhänen edelleen porojen tallissa.
Konttinen lähti ja tuli juoksujalkaa takaisin.
-Ette ikinä usko mitä näin, hän huudahti toisille.
Uteliaat katseet kohdistuivat Konttiseen.
-Ärhänen istuu porojen kanssa tallissa, silittelee ja juttelee niille.
Hiljaisuus vastaanotti tämän tiedon.
-Siis juttelee ihan tavallisesti, jopa ystävällisesti, Konttinen selvensi.
Äänekäs sorina täytti ruokapöydän. Voiko Ärhänen jutella ystävällisesti? Onpa ihmeellistä, mikä hänelle on tullut?
Ärhänen astui sisään ja sali hiljeni. Ärhänen mulkoili toisia ja äyskäisi: Mitä te minua toljotatte?
Ärhänen istui omalle paikalleen ja alkoi syödä.
Ruokailun jälkeen Ärhänen meni jälleen porojen luokse talliin. Kun hän illalla lähti sieltä ulos mennäkseen sisälle taloon nukkumaan, hän huomasi, että hänen hengityksensä huurusi.
Ilma oli kylmentynyt. Hän katsoi taivaalle ja näki tähdet. Yksi tähti loisti muita kirkkaammin.
Sitä katsellessa Ärhänen koki outoa tunnetta rinnassaan. Se oli iloa, se oli rauhaa. Ärhänen koki joulun tunnelmaa.
Hän hymyili.
- Hyvää Joulua kaikille, hän kuiskasi.
Sadun kirjoitti © Design : Minna Leinonen
Tarinan kopiointi ei ole sallittua ilman tekijän lupaa.
|
