Velho ja taikajuoma
Etusivulle
Ajankohtaista kirjastossa
Aukioloajat
Yhteystiedot
Käyttösäännöt
Maksut
Verkkokirjasto
Verkkokirjaston käyttöohjeet
Verkkokirjaston käyttö matkapuhelimella
Sähköisten kirjojen lainaus
Kirjastossa käytettävissä olevat tietokannat
Lehdet
Kirjan matkassa
Satuvisa
Satutunnit
Kuvia
Lue fantasiakirja Etern
Lähetä palautetta kirjastolle
Kaukolainapyyntö
Osoitteenmuutos
Hankintatoivomus
Linkkejä
Tilastotietoa Pöytyän kirjastosta
Pöytyän kunnan sivuille


Opusnoutaja
Satuvisa


Nuoli Savupiipusta kuului rapinaa. Sohvalla olleet tyynyt liikahtivat ja niiden välistä katsoi silmäpari takkaa kohden.
Takasta tippui hieman nokea, ja noen perässä tuli säkki. Tyynypinon keskeltä katsovat silmät laajenivat lautasen kokoisiksi. Katolla tömähti, ja lunta leijui katolta alas.
Silmät kääntyivät katsomaan kattoon. Sillä välin takassa tömähti.
Silmät kääntyivät nopeasti äänen suuntaan. Ensin ne eivät nähneet mitään, mutta silmien tottuessa hämärään siitä erottui hahmo, joka otti säkin vierestään ja astui pois takasta olohuoneen lattialle.

Takka - Miksi sinä tulet aina takan kautta? kysyivät silmät.
Joulupukki hätkähti, sillä hän ei ollut tottunut siihen että häntä häirittiin kesken työn.
-Eikö ovi olisi paljon parempi vaihtoehto? jatkoivat silmät kyselyään.
-Hömhöm…tuota noin, kyllä vaan, varmasti ovi olisi paljon parempi.
-Miksi silti tulet savupiipusta? inttivät silmät tyynyjen kätköstä.
-Eikö sinun pitäisi olla nukkumassa? Joulupukki kysyi takaisin.
-Pitäisi, mutta päätin hiipiä takaisin alakertaan, kun muut olivat nukahtaneet.
-Halusit nähdä minut, niinkö? Joulupukki sanoi, sillä sehän oli yleensä syynä valvomiseen.
Toinen syy oli nähdä kuka söi hänelle jätetyt piparit tai karkit.
Se oli muuten yksi asia, joka Joulupukkia harmitti vallan vietävästi. Kaikki aina luulivat, että hän söi ne, mutta näin ei ollut.
Miltei kaikissa paikoissa herkut oli jo syöty. Joulupukilla oli omat epäilyksensä sen suhteen, kuka ne oli syönyt, mutta koskaan hän ei saanut syyllistä rysän päältä kiinni.
-Ei, miksi olisin halunnut nähdä sinut? Minähän tiedän miltä sinä näytät.
-Jaa, niinpä tietysti, mutta miksi sitten valvot?
-Halusin kysyä miksi tulet savupiipusta. Minusta se on niin tavattoman epäkäytännöllistä, eikä kaikissa taloissa ole edes takkaa.
Joulupukki joutui lievän hämmennyksen valtaan. Häneltä tentattiin keskellä yötä, kun hän oli töissä vuoden kiireisimpänä aikana, että miksi hän tulee savupiipusta eikä ovesta. Mitä ihmeen väliä sillä oli! Eikö tärkeintä ollut se, että hän yleensä tuli ja toi lahjat?
-Etkö voisi mennä takaisin nukkumaan, jotta minä voin jatkaa kierrostani. On vielä monta paikkaa jossa joudun käymään.
-Et ole vielä vastannut. Miksi tulet…
-…savupiipusta? Joulupukki huokaisi ja istui tuolille.

Joulupukki savupiipussa Miksi hän tuli savupiipusta? Siksikö, että ovesta tuleminen oli liian tavallista, ja ikkunasta tulivat yleensä murtovarkaat. Kaikissa asunnoissa ei todellakaan edes ollut takkaa, kuten pikkupoika oli todennut. Yleensä niissä taloissa ei edes ajateltu hänen tulevan takasta vaan ovesta, mikä oli hänen kannaltaan hyvä asia.
Oli huomattavasti helpompaa tulla ovesta kuin savupiipusta, se oli totinen tosi. Miten hän voisi tälle pojalle selittää, että kyse oli maan, kaupungin, kylän, yhteisön tai perheen perinteestä.
– Kuulehan poikaseni, selitys ei välttämättä ole niin selkeä pienille pojille, eikä se ole jännittävää…, aloitti Joulupukki.
-Pienille pojille!? Tyynykasan alta kuului närkästynyt ääni, ja pää putkahti esille. – En minä ole mikään pieni poikanen.
Joulupukki hätkähti, sillä kyseessä ei tosiaankaan ollut poika vaan aikuinen mies, luultavasti perheen isä.
-Miksi sinä olit piiloutunut tyynyjen alle? Joulupukki ihmetteli.
-Kaipa minä ajattelin, että on jotenkin noloa, jos aikuinen mies haluaa kysyä sinulta jotain.
-Mitä noloa siinä on? Joulupukki sanoi. –Minusta se on hienoa, että aikuisetkin joskus haluavat tavata minut.
Isä oli tullut kokonaan pois tyynyjen alta ja istui pyjamassaan sohvalla. Joulupukki kertoi hänelle, miksi hän tuli toisinaan savupiipusta ja joskus taas ovesta.
Isä jyrsi piparkakkua, joka oli oletettavasti tarkoitettu Joulupukille, ja nyökkäili Joulupukin puhuessa.
-Niin minä vähän ajattelinkin, isä sanoi ja haukotteli. –Halusin vain varmistuksen. Kirjoitan nimittäin kirjaa sinusta, ja ajattelin, että paras tapa saada vastaus on kysyä sinulta itseltäsi.
Joulukuusi-Vai oikein kirjaa, Joulupukki vastasi. –Annatko sen minulle lahjaksi, kun saat sen valmiiksi?
-Ilman muuta, isä hymyili ja nousi sohvalta ylös. – Minä taidan mennä nukkumaan ja päästän sinut jatkamaan töitäsi. Hyvää yötä, ja ennen kaikkea Hyvää Joulua.
-Samoin sinulle, Joulupukki sanoi ja laittoi lahjat kuusen alle.
Isä oli menossa rappusia pitkin ylös, mutta sitten hän kääntyi ja kysyi: Miksi muuten laitat lahjat kuusen alle?
-Ehkä valvot ensi vuonna uudelleen, Joulupukki vastasi hymyillen ja sanoi: Hyvää Joulua!


Sadun kirjoitti © Design : Minna Leinonen
Kuvat © Design:
Tarinan tai kuvien kopiointi ei ole sallittua ilman tekijöiden lupaa.





Aikaisemmin julkaistuja satuvisailuja...








Ajankohtaista | Aukioloajat | Etusivu | Yhteystiedot | Käyttösäännöt | Maksut | Verkkokirjasto | Verkkokirjaston käyttöohjeet | Käyttöohjeet matkapuhelimelle | E-kirjan käyttöohjeet | Satuvisa | Tietokannat | Uuutuudet | Lehdet | Kirjan matkassa | Satutunnit | Kuvia kirjastoista | Fantasiakirja | Palaute | Kaukolainapyyntö | Osoitteenmuutos | Hankintapyyntö | Linkkejä | Tilastotietoja Pöytyän kirjastosta | Pöytyän kunnan sivuille |